Pari viikkoo sitten tuijotin vaa tyhjää seinää
ja peitin kasvot käsilläni, jotta ketkään ei nää
kuinka surullinen olin saati yksinäinen.
Oisin vaa tarvinnu itsellein ystäväisen,
joka olis kuunnellu ja tukenu ku tarvisin,
jolle oisin voinu sanoo suoraa "sua mä tarvitsen".