IRC-Galleria

käväsinpä tänään kirjamessuilla helsingissä ja näin niin monta julkkista että ihan jänskätti. no ei oikeesti jänskättäny.
luulenpa, että tulen aina olemaan isollesiskolleni korkeintaan 10-vuotias; päättelin tämän kommenteista: "kai sä meet halaamaan tota nallea" ja "käy nyt ihmeessä pyytämässä andré wickströmiltä nimikirjoitus". hei olen tiijja seittemän vee forever.

matkasinpa siitä sitten kaupungille, jossa oli tarkoitus tavata eräs tuttava. tuttava päätti kuitenkin peruuttaa tapaamisemme yllättävän väsymyksen vuoksi. olin jo varannut meille liput elokuviin joten päätin itse mennä paremman tekemisen puutteessa. yksi maailman noloimmista hetkistä on varmasti se, kun olet yksin elokuvissa, ja viereesi tulee ison porukan kanssa joku puolituttu menneisyydestä, joka tunnistaa sinut. koko loppuelokuvan ajan sitten vaan mietin, kuinka tuo puolituttu ajattelee ettei mulla ole elämää ja sosiaalisia suhteita kun istun yksin perjantai-iltana elokuvateatterissa.

kyseinen elokuva muuten, jonka siis kävin katsahtamassa (a history of violence), pisti miettimään erästä asiaa (tämä nyt ei liity mitenkään itse elokuvan teemaan tai siihen millaisia ajatuksia sen kuuluisi herättää). elokuvassa on juuri paljastunut, että näennäisesti kunnollinen koti-isä onkin entinen ammattitappaja. kohtauksessa mies on ensin kuristamassa vaimoaan hullu murhanhimo silmissään ja seuraavassa hetkessä pari harrastaa nautinnollista seksiä portaissa. ei siinä itsessään mitään, monihan tietää että riidan jälkeinen sopimisseksi on sitä parasta, mutta tässä luulisi jonkun olevan vialla. vaimo on juuri kuullut että mies on aiemmin elämässään tappanut huvikseen ja sitten se ajatteleekin no joo kyllähän tässä yhdet pikaset vois. kohtauksen lopuksi hän jättääkin miehen lojumaan portaisiin ja juoksee itse pois. ehkä ilmiö on elokuvallinen, koska yhtä absurdeihin yhteyksiin olen törmännyt myös muissa elokuvissa. tuntuu siltä, että kyseiset kohtaukset lisätään elokuviin vain tottumuksesta ja yleensä ne ovat täysin epäoleellisia juonen ja tunnelman kannalta (hyvänä esimerkkinä voisin sanoa että katsahtakaapa sellainen tekele kuin the jacket - sidottu, niin huomaatte mitä tarkoitan tällä epäoleellisuudella).

no eihän tässä muuta. ehkä sanoin jo tarpeeksi - luultavasti liikaakin.

* muse - stockholm syndrome *

onko täällä joku ihme päiväkirjasysteemi häh? no tämäpä on mukavaa. voin kirjoitella itselleni (kun kukaan ei katso kuviani) mutta kuitenkin julkisesti (miksi ihmeessä en kirjoita vain itselleni). katsos, olen jo 19,51 vuotta vanha. ohhoh rupes väsyttään. oon vielä pual vuatta nineTEEN(ager). nyt ei kyl irtoo mitään sen kummempaa. pitäs lähteä ostaa pizzaa. terveelliset syömistavat kunniaan.

* kaiser chiefs - oh my god *