IRC-Galleria

Joululahjatoiveeni:

- suurempi sydän
- kestävämpi sydän
- lisää aivosoluja
- maksan sietokykyä
- miestenymmärrysainetta
- itseniymmärrysainetta
- tilannehuumoria
- pepsi maxia
- lunta ja paljon
- iso palapeli
- sellainen ääni, joka ei puhelimessa kuulosta miehen ääneltä
- poikaystävä

otsikon perusteella tästä päivästä ei ole paljoakaan sanottavaa.

päiväkirjaan yleensä kai merkitään mitä on kyseisen päivän aikana tehnyt.

tänään olen järjestellyt elämääni. järjestelin tunteeni, asiani ja tavarani. ja suureksi onnekseni myös suurin huoleni järjestyi. enpä kerro kuitenkaan mikä. hähää. ärsyttääkö?

siis mun mielestä ei oo kovin reilua se, et enää emme me tulevat kolmekymppiset sinkkutytsyt saa vetää kalsarikännejä ja laulaa celine dionin all by myselfia niin täysiä kun lähtee. niin niin, emme saa! miksikö? siksi, että nykyään on olemassa sellainen juttu kuin IL DIVO.

huolestuin jo noin vuosi sitten kun IL DIVOsta nousi hirveä hypetys. jo heidän ensimmäinen sinkku, oma versio toni braxtonin un-break my heartista nosti karvani pystyyn. ei miehet saa varastaa naisten nyyhkylauluja. nehän on nimenomaan tehty niitä aikoja varten, kun toivoo ettei miehiä olisi edes keksitty. nyt IL DIVO on palannut - pelottavampana kuin koskaan.

uusimmalla levyllään IL DIVO on raiskannut sinkkujen ykkösbiisin all by myself (no okei kakkosbiisi, koska mikään ei voita aikuista naista). pitäisihän heidän olla nähnyt bridget jonesin päiväkirja-elokuva ja ymmärtää, että viimeistään silloin kyseinen kipale vahvisti asemansa sinkkunaisten yksinoikeutena. kuka muka pitää uskottavana sitä, että laulaisimme kappaletta espanjaksi (tai mikä kieli niillä siinä onkaan) täysillä sellasten ällösiirappimiesäänten säestämänä? minä ainakaan en! ryhtykäämme siis kampanjaan IL DIVOa vastaan!

itse IL DIVO on mielestäni nerokas keksintö. tietääkseni - ja minulla ei koskaan ole kovin varmat tietolähteet (oma muisti) - IL DIVO oli erään herra Simon Cowellin keksimä juttu. simppaherrahan on siis tämä idols-formaatin kehittäjä ja on myös tuomarina toiminut tietääkseni briteissä ja rapakon takana. siis aivan loistavaa, äijä on pohtinut, että mitenkäs sitä sais lisää massia. no, otetaas neljä äijää:
- vaatimus nro 1: kaikki eri maalaisia
- vaatimus nro 2: kaikki omalla tavallaan komeita, täytyy muistaa, että toiset tykkää latinoista ja toiset babyfacejenkeistä, toiset pitkäleteistä ja toiset kiehkuroista
- vaatimus nro 3: kaikki omistavat kohtuullisen lauluäänen (tästä voi joustaa; onhan äänenmuokkauslaitteet keksitty)
aivan loistavaa. Martta 79v tykkää, Riitta 50v tykkää, Anna 30v tykkää, varmasti joku Liisa 16v tykkää ja miksei Oona 4v tykkäis myös. ja rahaa tulee.

ja, kuten nykyaikana on luonnollista (ja järkyttävää), tätä "formaattia" kehitetään, kopioidaan ja jalostetaan eteenpäin minkä keritään. ei hittileffaa ilman paskajatko-osaa. sain kauhukseni kuulla, että suomessa toimii joku aivan samaan periaatteeseen perustuva kvartetti, virtuoso (kyllä on lapsi taas nimen saanut) ja karu fakta on, että ne on jopa menestyneet, ainakin tällä viikolla, suomen virallisella albumilistalla. eikä suomi ole ainoa maa. meinaan ainoa, josta löytyy tällainen feikkiryhmittymä.

Suomen virallinen albumilista - Viikko 46/2005


LISTASIJA ARTISTI ALBUMI VIIME VKO LISTAVKOT

1. IL DIVO Ancora uusi

5. VIRTUOSO Virtuoso 12. 2



Lähde: www.yle.fi/top40

tänään päivääni on ilahduttanut subtv.

ensinnäkin kanavalla alkoi uusintana keen eddie-niminen sarja. sarja, jossa ei ole päätä eikä häntää, mutta mikäs sen mukavampaa. tutustuin kyseiseen tekeleeseen viime keväänä, kun se tuli maikkarilta. oli oikein mukavaa kun sitä pystyi katsomaan muistaakseni tiistaiyönä, eikä tarvinnut lukea kirjoituksiin. oi, mukavat muistot tulivat mieleeni katsoessani tänään aloitusjakson.

toisekseen olen ollut pitkin syksyä oikein iloinen erään lempisarjani, kolmas kivi auringosta, uusintakierroksesta. vaikka pidin siitä jo silloin kun se tuli kun olin "pieni", on minulta mennyt paljon ohi. silloin nauroin vain niille so called-hauskoille vitseille, jos päällenauretuissa jenkkikomedioissa oikeita vitsejä voi ollakaan. mutta nyt vasta "isona" tajuaa sen kaiken satiirin ja ironian, joka on oikeastaan koko sarjan juju. mukavaa. hitto mulla on tärkeitä huomioita.

asioita, joita en tajunnut pienenä:

- luulin varmaan 14-vuotiaaksi saakka, että agatha christie on mies
- en ymmärtänyt äitini ammattia (puheterapeutti), vaan sanoin vaan kaikille että "mun äiti on sellanen puhette-rapeutti"
- luulin, että mädit ovat mätää, ja ihmettelin miksi kaikki pitävät sitä niin hienona ruokana (ja niin pahaakin kuin se oli)
- uskoin, ettei maailmassa yksinkertaisesti voisi olla mitään kauheampaa kuin luurangot
- luulin 19-vuotiaaksi saakka, että iki-ihana technomusiikin vaikuttaja k-system olisi ulkomaalainen kyhäelmä
- jos minulle kerrottiin, että joku on loukkaantunut ja kuljetettu hoitoon paareilla, ihmettelin aina pitkään, miksi kaikki sairaat lähtivät baariin
- uskoin, että hevosen latinankielinen nimi on konimus kaakkimus, ja että on olemassa sellainen maa kuin epsanja, koska isäni ystävällisesti minulle niin uskotteli
- luulin, että silloin on aikuinen, kun yltää kaupassa ylimmälle hyllylle. eli en vieläkään ole aikuinen!

np. hot hot heat - jingle jangle

.. jos oikein kovasti vituttaa ilman mitään pätevää syytä?

tänään olen saanut kaksi merkittävää asiaa aikaan. olin toinen pääsuunnittelija projekteissa "miestentappokone" ja "miestenkidutuskone". toisesta löytyy aito alkuperäissuunnitelma kuva-arkistostani. olen erittäin ylpeä panoksestani. nyt voin alkaa toteuttaa suunnitelmaani kaikkien minua häiritsevien miesten eliminoimisesta.

muuta mielenkiintoista ei olekaan tapahtunut.

Here I am. But not for long. At school i am now. And speak like Yoda I do. And write everything in English it seems. I also never use those big letters when i start a sentence. World is changing i see.

hyvä kun kirjoitan tänne aina puolenyön jälkeen niin ei oikeen tajua et onko tää nyt sit lauantain vai sunnuntain päiväkirjamerkintä. tärkeä huomio tämäkin.

on kyllä suhteellisen tyhjä olo. nukuin niin pitkään taas ettei sitä kehtaa edes kertoa. en tiedä mitä noloa siinä on mutta jotkut ihmiset on alkaneet katsoa kauheen alentavasti kun kerron milloin yleensä heräisin jos saisin nukkua just niinkui haluisin.

sitten päädyin tuhlaamaan aikaani jälleen kaupungille ja tuhlasin rahaa jota mulla ei oikeastaan edes ole. tapasin ihanan kaverin jolla oli ilokseni samanlaisia ongelmia kuin mulla ja ratkoimme niitä yhdessä. sitten tulin kotiin. ja jotenkin olen päätynyt jälleen koneelle.

eihän tässä kummempia. näin muuten tänään kaupungilla sen joka esittää rikua salkkareissa. ihkuu!

* The Receiving End Of Sirens - Planning A Prison Break *

käväsinpä tänään kirjamessuilla helsingissä ja näin niin monta julkkista että ihan jänskätti. no ei oikeesti jänskättäny.
luulenpa, että tulen aina olemaan isollesiskolleni korkeintaan 10-vuotias; päättelin tämän kommenteista: "kai sä meet halaamaan tota nallea" ja "käy nyt ihmeessä pyytämässä andré wickströmiltä nimikirjoitus". hei olen tiijja seittemän vee forever.

matkasinpa siitä sitten kaupungille, jossa oli tarkoitus tavata eräs tuttava. tuttava päätti kuitenkin peruuttaa tapaamisemme yllättävän väsymyksen vuoksi. olin jo varannut meille liput elokuviin joten päätin itse mennä paremman tekemisen puutteessa. yksi maailman noloimmista hetkistä on varmasti se, kun olet yksin elokuvissa, ja viereesi tulee ison porukan kanssa joku puolituttu menneisyydestä, joka tunnistaa sinut. koko loppuelokuvan ajan sitten vaan mietin, kuinka tuo puolituttu ajattelee ettei mulla ole elämää ja sosiaalisia suhteita kun istun yksin perjantai-iltana elokuvateatterissa.

kyseinen elokuva muuten, jonka siis kävin katsahtamassa (a history of violence), pisti miettimään erästä asiaa (tämä nyt ei liity mitenkään itse elokuvan teemaan tai siihen millaisia ajatuksia sen kuuluisi herättää). elokuvassa on juuri paljastunut, että näennäisesti kunnollinen koti-isä onkin entinen ammattitappaja. kohtauksessa mies on ensin kuristamassa vaimoaan hullu murhanhimo silmissään ja seuraavassa hetkessä pari harrastaa nautinnollista seksiä portaissa. ei siinä itsessään mitään, monihan tietää että riidan jälkeinen sopimisseksi on sitä parasta, mutta tässä luulisi jonkun olevan vialla. vaimo on juuri kuullut että mies on aiemmin elämässään tappanut huvikseen ja sitten se ajatteleekin no joo kyllähän tässä yhdet pikaset vois. kohtauksen lopuksi hän jättääkin miehen lojumaan portaisiin ja juoksee itse pois. ehkä ilmiö on elokuvallinen, koska yhtä absurdeihin yhteyksiin olen törmännyt myös muissa elokuvissa. tuntuu siltä, että kyseiset kohtaukset lisätään elokuviin vain tottumuksesta ja yleensä ne ovat täysin epäoleellisia juonen ja tunnelman kannalta (hyvänä esimerkkinä voisin sanoa että katsahtakaapa sellainen tekele kuin the jacket - sidottu, niin huomaatte mitä tarkoitan tällä epäoleellisuudella).

no eihän tässä muuta. ehkä sanoin jo tarpeeksi - luultavasti liikaakin.

* muse - stockholm syndrome *

onko täällä joku ihme päiväkirjasysteemi häh? no tämäpä on mukavaa. voin kirjoitella itselleni (kun kukaan ei katso kuviani) mutta kuitenkin julkisesti (miksi ihmeessä en kirjoita vain itselleni). katsos, olen jo 19,51 vuotta vanha. ohhoh rupes väsyttään. oon vielä pual vuatta nineTEEN(ager). nyt ei kyl irtoo mitään sen kummempaa. pitäs lähteä ostaa pizzaa. terveelliset syömistavat kunniaan.

* kaiser chiefs - oh my god *