Tänä iltana nää ajatukset mut taas ottaa valtaan
mä mietin voiks sulle olla mikään liian halpaa
sulle jonka teot ei tunnu kunnioittavalta
vaan kavaltaa, surutta vetää elämänilon alta
mä luulin tuntevani sut, mä luulin muistavani sut
nyt toivon että aikoinani oisin unohtanu sut
enää en voi, siis kerää suojelusenkelis
enää en voi odottaa et nähdään vast helvetis
luulet tätä läpäks, luulet olevasi ovela
katotaan sun hymyy sit kun seison sun ovella
iskit hampaas aika vitun kiellettyyn omenaan
nyt on myöhäst alkaa siitä huonoo omaatuntoo potemaan
tehtyy ei saa tekemättömäks vaik kuinka tahtois
ja tahtois, tahtois tästä kaikest vaan pois
koska tää ei pääty siihen että kukaan meille taputtaa
mitä, et kai luullu et tyydyn pelkil sanoil satuttaan?