IRC-Galleria

niin kuin sanoinkin niin vikat päivät tulee olee tosi vaikeita..ei eilen ollu vielä mitään ongelmaa..huomasin vaan että piti jotenki etäisyyttä lapsiin ja yritin pysytellä hieman etäällä ettei se lähtö sit lopulta tuntuis kovin pahalta..mutta sitten koitti tämä päivä..aamu meni tosi hyvin, oli hieman kiire havainnointitehtävän teossa, että sain sen lapsen äidille ja myöskin sitten oli aamupala ja muut puuhat..sitten tuli sellanen kohta että ehdin istahtaa alas ja katsella lapsia, tuli tosi haikea olo ja siinä meinas kyyneleet tulla..no sitten meni hetki niin kaksi lasta toi mulle kortin, ja taas oli hetki kun oli tulla kyyneleet..molemmilla kerroilla sain pidäteltyä..sitten saliin lauleskelemaan ja takas ryhmään syömään..lapset lauloivat mulle laulun ja antoivat oikein ison ryhmähalin ja siinäkin oli tulla kyyneleet, mutta sain pidettyä sisällä..no sitten lapset levolle ja kävin jokaisen lapsen luona toivottamassa kauniita päiväunia..noin kahentoista jälkeen ohjaajani sanoi muutaman sanan ja siinä ne sitten tuli..kyyneleet vaan tippu silmistä ja ne vaan jatku ja jatku..no se sitten lähti siitä ja jäin yhden lapsen kanssa siihen eteiseen ja mä vaan itkin..tossa noin puol yhen aikoihin se toinen opiskelija teki lähtöä niin sanoin sitten että mä lähen kanssa että en viitsi olla yhtään pidempään, ku ei tää itku meinaa loppua..siinä sitten viimeset heipat ja halit kaikille ja menoks..no ei muuta kuin metrikselle ja koko se matka jennin kanssa itkettiin, metromatkallakin vielä..

kiitoksia tuo kyseinen päiväkoti ja varsinkin ne ihmiset siellä että teitte tästä harjoittelusta niin helpon ja ihanan!!! parempaa paikkaa ei olisi voinutkaan toivoa..

nyt ei muuta kuin yrittää palata takaisin siihen normaaliin arkeen, siihen missä ei aamulla matkustetakaan tuntia että pääsee päiväkotiin..ikävä tulee, se on varma..