viime yöltä.
tulin siihen tulokseen että loppupeleissä ihminen on yksin. kyllähän sitä ohimennen koskettaa toisia ja ne sinua minua ja toisiaan, mutta se on ohimenevää, kulje hetki ja olet taas yksin. Minulla on Jarmoni, se onrakkaintärkeinihanin, mutta silti, minussa on pieni osa jota yksikään mies ei voi ymmärtää ja harvempi nainenkaan, ja siltä osalta olen yksin, enkä varmasti ole ainoa. Joskus porukassakin sitä on niin pirun yksinäinen. Ja kaipaa jotain mitä ei voi saada, koska sitä ei ole olemassakaan. joku ehkä ymmärtää mitä tarkoitan, tai sitten ei. tiedä häntä.
Miikan sanoin: "maailma nyt oli niin kivinen paikka, että pois ei päästäisi, ennenkuin olisi sen jokaiseen minulle varaamaan kiveen itseni kolhinut", en tiedä keneltä hän lainasi tämän mutta minä lainaan Miikalta.
Kiitokset ja halirutut teille jotka päätäni kasassa pitävät: Amphir, munavoi, sindi, Halkatla, frey^^, maddogfagin. Rakastan teitä, tiedätte.