Tässä sitä valvoo yöllä ko ei saanu aluksi unta ja sitten ei tahdo nukahtaakkaan, muistelee elämänsä eri kohtia ja kuuntelee musiikkia mitä ei normaalisti ikinä kuuntelisi. Eikä tahdo ajatuksen karata mihinkään muualle vaan keskittää sen muisteluun ja nauttii samalla musiikista mitä ei samalla tajua. Onko tää tuttua vai olenko se vain minä? Sunnuntaina tunteminen on erinlaista vaikka nyt onki jo maanantai. Tietyt asiat ja muistot haluaisi kokea kymmenen kertaa uudestaan eikä kaikkea voi selittää. Yleensäkkin kaikki syvällisempi ajattelu mikä ei välttämättä ahdista keskittyy illalle varsinkin jos kuuntelee musiikkia - ja on yksin.
Sitten alkaa taas seuraava viikko maanantailla ja rutiini vakiintuu taas, päivät istuu koulussa väsyneenä ja mitään ei ole tullu vieläkään tehtyä vaikka kaikkea on suunnitellu ja luvannut itselleen tehtävän. Huomenna ei ymmärrä mitä on kirjoittanut tai ajatellut edellisenä päivänä. Seuraavassa viikossa on muutama hyvä päivä, sitten normaaleja ja väliin mahtuu huonojakin.
Ja tällä hetkellä ei ole mitään merkitystä kuitenkaan vaikka se tuntuu hyvältä.