huh. koin lauantaina oikein valaisevia hetkiä. oltiin meijän iskän kans käymässä meijän saaressa. mä näytin ihan joltain kasari-mummolt: kauheet karvabuutsit, toppahousut (huom korkeella vyötäröllä) ja sellanen järkyn vihree toppatakki, jonka lainasin meijän mummulta. aws. koko ulkomuoto valmiina seikkailuun. nosiis sitten lähdettiin jäätä pitkin kävelemään. meijän iskä 10 metriä edellä ja kaikki jääkairat ja kaikki messis. mullekin se anto semmoset kovat tappopiikit, et jos tippuis jäähän ni sit niillä nostettaan ja vedetään ittensä ylös. mut niin. matka on aika pitkä meijän saareen, joten ämpee kolosta kaivatessa päätin viihdyttää itseäni jollain tavalla. ympärillä pelkästään jäätä ja autioituneita lumisia saaria (joo huom porissa oli lunta ihan pirusti!). kaikki asiat kohdallaan, jotta voisi aloittaa kauheet lauleskelut. joten ekaks lauloin kaikki musikaalibiisit: sound of music, chicago, moulin rouge ja yritys high school musicaleista :D sit ku olin päässy oikein korkeisiin ja oopperallisiin sfääreihin niin tajusin että tästähän jatketaan oikein mahtipontisesti. joten lähdin laulamaan ihan täysillä Carmina Buranan alkua. hitto se oli varmaan kaameen kuulosta! koko meri vaan siel jään alla värisi ku kiljuin jostain kaks viivasesta hoosta :D sit meijän iskäki lopulta kääntys ja huusi et ei jumalautsi ellinoora voisit jo lopettaa!?! hahaa, sitten päätin laskea sävelalaa ja päädyin kivoihin ryhmähenkeä kasvattaviin biiseihin. joten loppumatka raikui kaikkii joukolla jäätä särkemään meiningillä!
.. ja sit lopuks meijän iskä heitti jääkairan johonkin viiden metrin päähän ja luovutti mun kasvattamisen sivistyneeseen elämään.