IRC-Galleria

tttttiia

tttttiia

♥ッ♫★ ɐɐʞsɐd äʇıɯ nʇʇıʌ

-Perjantai 02.10.2009 00:41

KAIKKI JOTKA LUKEE TEKEE TÄN !
Etsi itsestäsi 5 yhteisöä haasta sen jälkeen 3 kaveria.

HAASTAN ; kaikki

-Tiistai 15.09.2009 00:09

Sinulla on tasan minuutti aikaa lisätä tänä päiväkirjaasi, niin ihastuksesi suutelee sinua seuraavan viikon aikana, jos et lisää et tule saamaan ihastustasi ikinä !


etsi poika:

- joka sanoo sinua kauniiksi, vaikka olisit juuri herännyt .
- joka soittaa sinulle takaisin kun katkaiset puhelun .
- joka olisi hereillä vain siksi että näkisi sinun nukkuvan .
- joka pitäisi sinua kädestä, hänen kavereittensakkin edessä.
- joka kääntyy ja sanoo kavereilleen, 'tuolla on mun tyttö' .
- joka vähä väliä muistuttaa sinua kuink paljon välittää sinusta ja kuinka onnelline hän on kanssasi .
- joka puhuisi asioista jotka kiinnostavat sinua, eikä asioista jotka ovat sinulle päivän selviä .
- joka ajattelisi sinua vähän useammin, kuin kerran päivässä .
- joka todistaisi rakkautensa sinua kohtaan, eikä vain sanoilla .
- joka olisi valmis lähtemään luoksesi vaikka yöllä .
- joka osaisi pidellä hellästi sinua ja osaisi kertoa tunteensa .
- joka ei häpeäisi suhdetta .
- joka hymyilee jo ajatellessaan sinua tai vain katsoessaan sinua .
- joka sanoo ''rakastan sinua'' ja tarkoittaa sitä

-Tiistai 15.09.2009 00:06

TYTÖT TYKKÄÄ KUN POJAT:

- halaavat häntä takaapäin
- tarttuvat hänen käteensä kun hän kävelee vierelläsi, eikä itse joudu tarttumaan!!
- kietoo kätensä hänen ympärilleen, kun hän seisoo
- ei pakota häntä mihinkään
- kehuu häntä, rehellisesti
- halaa häntä, eikä päästä irti ennen kuin on pakko
- soittaa hänelle iltaisin sanoakseen hyvää yötä
- lohduttaa häntä kun hän itkee eikä seiso vain tumput suorina!
- pyyhkii hänen kyyneleensä
- rakastaa häntä koko sydämmellään ja aidosti

jos et kopioi tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tulee sinulle huono rakkaus vuosi...

:) Perjantai 21.08.2009 01:20

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

13.7-20.7.2009Torstai 23.07.2009 00:09

Sorjan parhaat,ikävä jo kaikkia.:(<3

kiitti kullat parhaasta leiristä !: ))<3 :*

aawww<3Sunnuntai 21.06.2009 04:23

noitten äänet on ihania !: ))

http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=14298

naurannnTiistai 09.06.2009 00:44

ttttttiia sanoo:
kuka o rotta
Paavos sanoo:
susta puhuu

emppuuwMaanantai 08.06.2009 01:20

emppu sanoo:
HAHHAAHH
emppu sanoo:
MUAAHSaaaaaaaa
emppu sanoo:
ko mä laitan silmnät kii,ni tunttuuu egt nö lenä

kutose päättötodistusTorstai 04.06.2009 21:14

käyttäytyminen 8
äidinkieli 9
englanti 9
matematiikka 9
biologia ja maantieto 8
fysiikka ja kemia 9
uskonto 9
historia 8
musiikki 9
kuvataide 8
käsityö 7
liikunta 8

keskiarvo: 8.45 laskin kaikki muut paitti käyttäytymise: )

jejj.Lauantai 23.05.2009 13:32

ristarin 7.C

9 takahuhtilaista

11 messukyläläistä

paras<3