IRC-Galleria

Nyt on oikiasti alkanu vituttaan sen verta paljon että ei mitään rajaa. välillä sitä miettii kuin vammanen ite on, mutta sitte ku on koulusa ja niitä pakkoliikkeitä saavia sun muita hyypiöitä pörrää ympärillä nii ei voi muutaku alkaa ihmetteleen että mitähän minä teen tuola?
tänää aamulla ajattelin datailla hetken, ku muut oli syömäsä, siihen meikän viereen tulee joku niin urpon näkönen kaveri että melkeen reppee jo sitä kattellesa, oli ehkä parasta ku se alkaa täysiä karjumaan siinä korvan vieresä että hänellä on onnen päivä! vähän tuota myöhemmin kävelin luokkaan päin, nii siinä seinän vieresä seiso joku sälli. sai ihan vitunmoisen kohtauksen ku menin ohi, hyppäs ja jämähti siihen ku joku vitun jääpuikko. tais poika vähän säikähtää. ärsyttää myös ihan hulluna yks joka ei tee asioita niinku on neuvottu vaan alkaa pätemään ja esittämään tyhmiä kysymyksiä. siinä on varsin vitsikäs veikko. jumittaa vaan vitusti eikä saa mitään aikaseks, tai jos jotain haluaa niin se täytyy tehä itte, ilman minkäänlaista apua, koska ne vammaset tarvittee kaiken huomion ja avun mitä on tarjolla. siistiä eikö?

Ei minulla suinkaan mitään vammasia vastaan ole, mutta joskus liika on liikaa. ja nyt on ihan vitusti liikaa. ja tämä on varmasti kiinnostavin teksti ikinä.

:)