töissä, vaaleanpunainen hohtaa ohimolla kuin biljardipöydän verka kasvoihin. pääsen joskus 15 pois ja en enää muista missä olin. koti, aika unohtuu. laitoin A4 kokoa olevia lappuja seinälle askarteluteipillä, toivon että ne vievät minut pois madonreiästä jonne olen juuttunut. Ei! koita herätä viimeinen freimi menee jo. ideat kiirivät tajuntaan vasta kun olen unimaan ja sängyn välissä. tein hyvää ruokaa, yksi riiseistä on taitanu mennä poskiontelita pitkin aivoihin. aivastan sen pois kun täytän 35v. silloin voin hengähtää. nyt kuitti.