Ohhoh. Tullut oltua yli kaks viikkoa kirjoittamatta mitään.
Ensin tuli flunssa joka lähes poistui ja seuraavaksi tuli vielä vähän kiukkusempi flunssa joka alkaa onneksi olla aika hyvin voiton puolella. Vähän harmittaa kun Ritakin on ehkä tulossa kipeäksi :(
Ollaan käyty katselemassa taloja. Vuokraisäntä irtisanoi sopparin ja aikaa painua ****uun täältä on vielä kuusi kuukautta. Suoraan sanoen tää nykyinen kämppä on käynyt vähän ahdistamaan. Kahdelle henkilölle on tosi rules, mutta kolmas henkilö - vaikka onkin tosi pieni - vie kaikkine oheistavaroineen melkosen paljon tilaa. On vaunut, sitteri, leikkimatto, leluja, puklurättejä, vaatteita, vaippoja jne.
Olen tullut siihen tulokseen että omakotitalo on se juttu. Ensinnäkin haluan meluta ilman että tarvitsee pelätä naapurien hermostumista. Haluaisin akustisen pianon, mutta sellasella treenaaminen voi olla vähän epäkohteliasta kerrostalossa. Lisäksi mökillä on rummut ja soittaisin niitä mieluummin himassa .. mutta en ehkä kerrostalokämpässä. Laulaminenkin on kivaa! Mainitsinko kotiteatterin ja hirveät jyrinät? Niin ja toiseksi, hurahdin parvekepuutarhaan ja pitää saada lisää! Kasvihuone! Myös grilli on kiva.
Ritakin on kyllä erittäin thumbs up omakotitalolle, sillä on asunut sellaisessa siihen asti että muutti mun kanssa kimppaan. Toisaalta Rita kokemuksen syvällä äänellä tietää (nimimerkillä asunut lapsuutensa suunnilleen työmaalla) että omakotitalossa on ylläpitohommia. Olen kuulemma laiska tekemään kotiaskareita - jota en toki kiellä - ja on epäilys saanko mitään aikaiseksi noin suuressa mittakaavassa. No tietty! Talon remppaaminen on MIESTEN hommaa! (Poikkeuksiakin on kuten mun sisko)
No kuiteskin.. käytiin aluksi katsomassa yhtä kämppää Asolassa. Talo oli pohjaratkaisultaan ihan jees ja tilavuuttakin piisasi. Ainoo vaan että tontti oli ihan pebasta ja Asola on pelottavaa itähelsinkiä.
Tapaninvainiossa oli tosi idyllinen rintamamiestalon kaltainen tölli ja kiva piha, mutta se pahuksen talo oli aikain saatossa vajonnut toisesta päästä saveen ja oli sen seurauksena ihan vinossa. Talon olisi kyllä voinut nostaa suoraksi ja paaluttaa, mutta kustannus olisi noin 70 000 eur joten ei. Lisäksi se olisi ollut pidemmän päälle liian pieni. Niin ja perustuskin oli haljennut joten mutkalle se olisi kuitenkin jäänyt.
Kivimäessä, jossain Vantaankosken juna-aseman ja Martinlaakson tuntumassa oli melko hyvä kotiehdokas, mutta silloin tajusin että keittiön ja olohuoneen sisältävässä kerroksessa on oltava yksi huone ATK:ta ja musaroippeita varten. Olen niiden kanssa sen verran paljon tekemisissä että niiden on oltava olkkarin välittömässä läheisyydessä. En halua jumittaa yksin esim yläkerrassa tai kellarissa.
Malmilla on ihan helvetin hieno mansardikattoinen talo vuodelta 1920 ja risat. Huoneita ja neliöitä on juuri passelisti - siis niin paljon että pari makuuhuonetta olisi voinut sinetöidä kiinni siihen asti että tulee lisää muksua ja Arttu kasvaa isommaksi ;) Kaikkea pientä säätöä olisi luvassa kuten salaojituksen korjaaminen, lattian hiominen ja lakkaaminen, suunnilleen kaikki listat puuttuu kun remppa jäänyt vähän kesken, sauna pitäis uusia jne. Olin tuossa yksi aamu diilaamassa välittäjän kanssa uusintakäynnille aikaa. Illalla kun olisin ilmoittanut sopivan ajanhetkej, tuli maili "Nyt Notkotien omakotitalo on sitten myyty". Itku meinas tulla :(
Tänään käytiin vaihteeksi Tapaninvainiossa katselemassa yhtä kämppää. Keittiö oli ihan säälittävän pieni ja ruokapöytä pitäisi laittaa olkkariin. Remppakin oli mielenkiintoinen - suunnilleen jokaisessa huoneessa oli erilainen lattia (laminaattia) ja monin paikoin se jousti jalkojen alla. Korjattavissa oleva asia mutta silti...
Nyt alkavalla viikolla pitäisi käydä katselemassa Maununnevassa sijaitsevaa rintamamiestaloa. Speksien mukaan näyttää kokonaisuutena melko hyvältä, vaikka kuntoraportin mukaan saunaosasto pitää tehdä kokonaan uusiksi ja keittiö on tosi kasari. Lisäksi hintapyynössä on hulluna ilmaa mutta onpahan sitten varaa myös tingata.
Tulipas reportaasi...