Asuin Akselinpolku 11:ssa 22 vuotta. Taloyhtiössä oli paljon lapsiperheitä. Suurin osa muksuista oli sitäpaitsi muutaman vuoden haarukassa samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Tuli pelattua futista, leikittiin sotaleikkejä, tehtiin kotivideoita. Lasten kasvaessa kaikille tuli kuitenkin omia kiinnostuksen kohteita. Joidenkin kanssa oli enemmän yhteisiä juttuja, toisten kanssa taas vähän vähemmän.
Olen aina ollut kiinnostunut elektronisista vimpaimista ja atk:sta. Niin oli myös vastapäisessä talossa asuva Matti. Oli sen verran hauskaa että vedimme talojen väliin eräänlaisen puhelinlangan broidin joskus väsäämiä sisäpuhelimia varten. Matkaahan oli useampi kymmentä metriä ja piuha roikkui kolmannen kerroksen korkeudella.
Korvasimme puhelinlangan pian koaksiaalikaapelilla kytkeäksemme tietokoneemme verkkoon. Windows for Workgroups 3.11 oli juuri julkaistu eli oli vuosi 1993. Doom julkaistiin samoihin aikoihin. Sitä muuten tuli hakattua ihan hulluna. Teimme siihen jopa melko hienon episodin kenttiä deathmatchausta varten.
Matti perheineen muutti kuitenkin Matinkylästä Kaitaalle. Verkkopiuha siirtyi toiseen naapuriin ja mukaan liittyi myöhemmin kymmenisen konetta lisää. Pelit parani ja Mattikin mahtui vielä mukaan vierailevana tähtenä.
Kävin yläasteen ja lukion ... missäs muuallakaan kuin Kaitaalla. Matin kanssa tuli edelleen pyörittyä. Koulussa oli joitain yhteisiä kursseja. Jokusessa lätkämatsissa tuli käytyä - Mattihan oli lätkäfani ja kannatti Bluesia.
Jossain yläasteen ja lukion välimaastossa perustin purkin, Nation on Fire BBS. Myöhemmässä vaiheessa aloimme hyödyntää pihaverkkoamme ja laitomme naapurilleni Juhalle pyörimään kakkosnoden. Purkissa oli siis peräti kaksi sisäänsoittonumeroa! Matti oli purkin aktiivikäyttäjä. Pelasimme RISKiä, Lordia yms door-pelejä. Purkissa oli myös melko asiallisia keskusteluja joihin Mattikin osallistui.
Meitä yhdisti myös olutharrastus. Gallow's Bird Espoon Niittykummussa oli suosikkibaarimme. Ah, vehnäolutta ja napoa. Itsehän arvostan kyseistä paikkaa edelleen, joskaan kyseiselle suunnalle ei ole niin paljoa enää asiaa. Näihin aikoihin tapasin Ritan ja fokus ajanvietteessä luonnollisesti muuttui. Emme olleet enää niin paljoa yhteydessä - mitä nyt satunnaisia leffailtoja ja tietysti jokunen olutkeikka Gallowsissa. Kävimme myös Joensuussa Ilosaarirockissa.
Menin naimisiin. Myös Matti sai kutsun, mutta ihmettelin kun ei kundi vaivautunut ilmoittautumaan kekkereihin. Soitin myös perään mutta ei vastausta. Olin vähän huolissani. Myöhemmin selvisi että Matti oli juuri noihin aikoihin saanut pahan epilepsiakohtauksen ja syyksi paljastui kasvain. Se leikattiin pois ja elämä näytti taas hymyilevän.
Keväällä tapasimme Eiran Poirotissa. Epilepsiaoireet olivat alkaneet tulla takaisin, melko lievinä tosin. Parisen kuukautta sitten Matin vanhemmat kutsuivat kylään. Tilanne nimittäin oli paha. Hoidot eivät olleet tehonneet vaan tila oli pahentunut ... todella pahaksi.
Sain äsken viestin. Matti on nukkunut pois.
