IRC-Galleria

Kaide tuntuu kylmältä paljasta kämmentä vasten
kämmen huutaa kylmästä
Miksei tyttö päästä jo irti, typerähän se on.

Katse on luotu epäuskoisena korkeammalle kuin itse taivas ulottuu,
pilvistä heijastuu hetkittäin välähtelevä epävarmuus

Ensimmäinen kerta on aina vaikein, sanovat he jotka tietävät parhaiten.
Tai ehkä se on vain luulon värittämää kuvitelmaa, kuka tietää.

Etusormi hellittää hieman otettaan,
sammaltavia sanoja, vanhan viinan pistävä haju
äidin syli ei tuo turvaa sinäkään yönä

Seuraavaksi on vuorossa keskisormi,
pistävät katseet, ilkeät sanat
selät muodostavat muurin jota ei murreta

Nimetön
se minäkin oli, Nimetön
seuranani vain pimeimmät nurkat ja hiljaisin hiljaisuus johon kovinkin kuiskaus hukkuu
kaikki hyvä riistetään ennen pitkää, revitään pois kuin imeväinen äitinsä sylistä
pysyvä oli minulle tuntematon sana

Pikkurilli on vuorossa viimeisenä,
se irroittaa otteensa rohkeimmin, melkeinpä epäröimättä,
kosketus viipyy pitkään iholla muodostaen kuvioita
hymy leviää kasvoille
”Aina kaksi kertaa enemmän, tiedäthän”

Edessä levittäytyy jotain uutta,
minulla on turvallinen olo
vihdoin
vihdoin
minäkin uskallan.

Katso äiti,
minä en pidä enää kiinni!