IRC-Galleria

mua rikotaan taas koko ajan lisää.. sattuu niin paljon, ettei sanat riitä. miksei asiat voi koskaan mennä niin, että edes sekunnin kaikki olisi hyvin? aina näkee, kuulee uutta pelottavaa, satuttavaa, kirvelevää. eikä se edes ole uutta. olisikohan helpompaa olla joku muu? vai onko kaikkien elämä tällaista tunnehäslää? se on niin paljon liikaa mun päälleni, että tuntuu kuin se poksahtaisi hetkellä millä hyvänsä. pitäisikö yrittää jättää suurimmat rakkaudet, jotka olen kokenut ja jatkaa eteenpäin? en mä voi. se vasta hajottaisikin, koko mennyt elämä pirstaleiksi ja pitäis unohtaa? en mä pysty. mutta kyllä mä silti jaksan. koska on pakko...