IRC-Galleria

Tuosta kuvasta siis tähän hetkeen asti elämä on ja oli petymys toisensa siis jälkeen...

Yritin jollakin tasolla sanoa psykologille..

Ja tämän ei pitäsi sillä tavalla edes kohdella lapsia ja nuoria kuin tämä kohtelee...

Ja siis sen asenteen todella aisti tilanteen läpi..

Viisi psykologia joista yksi se oli poikkeus tämä ei tehnyt mitään jos sinä luulet hyvä tulee...

Ja tai siis olisit luottanut näihin..

Yritin kertoa viestiä..

Jopa sen diaprojektorin ja kuvien kautta miksi minä teen siis kuten teen asioita perustelu ja tieto..

Joka ei näissä johtanut mihinkään..

Ja 1986 -89 koulussa erityisryhmien opintolinjana..

Koulussa uusi opettaja ja luokanvalvoja kieltäytyi opettamasta minulle taidepuusepän erityisvalmiuksia erityisryhmien opettajana..

Sanoi minulle sen suoraan miksi hän ei sitä niin tule tekemään..



Sama tilanne 1974-79 asti...

Ja siis siintä aina vuoteen 1990 asti ja jonka jälkeen se vuorovaikutus ja lopetettiin siintä syystä ei ole perustetta sitä jatkaa..



En tehnyt kumpaakaan perusvirhettä olisin vastustanut näitä..

Olisin luottanut siis näihin..

Ja he olisivat todella vain johtaneet minut siis kummassakin tapauksessa elämässäni minua samaan ansaan ja satimeen..

Ja mihin se joka tapauksessa olisi johtanut minut..

Ja siis jokainen realistisinkin odotus oletus muutoksesta tuli ja meni kuin tuhka tuuleen ....

Vain tuo punainen ruuvien ja naulojen säilytykseen tarkoitettu ratkaisu on ostettu aivan siis uutena tavarana..

Ja huonekalut on kierrätystä..

Elintasoa tai talouskasvua minä en ole siis elänyt koskaan siinä omassa elämässäni..

Ja materialismia ei ole voinut olla ja elämäni on oli aina siis sosiaalisesti yhtä köyhää kuin se on nyt..

Ikäiseni ei minusta välitä he ei minua hyväksy joukkoonsa..

Sosiaalista elämätaitoa se ei kehitä työkykyisyyden yksi kivijalka jota ei ole sen mukana ei ole mitään muutakaan..

Hyvää ja sitä siis nähtävissä olevaa vaihtoehtoa elämälleni..

Totuus on realistinen siis se ymmärrys..

Ja minun unelmat toiveet ei voi vain siis toteutua...

Ja siis ei koskaan positiivinen sisäinen siis se henkisyys ja seesteisyys ei sitä edes vielä nyt siis mahdolista..

Saman voi elää vielä ja kokea nyt siis se 20-10 vuotiaiden siis sukupolvi tässä ajassa ja tilassa missä on nykyinen siis yhteiskunta ja talous on..



Nyt on aika todeta tämä kulkenut vuosikymmeniä kohti sitä kohtaloa jota kohti en halunut elää ja ohjautua..



Sama kirjoitus pöytä joka siis minulla oli jo 1970 luvulla..

Ja on nyt tämä sivu ehkä muuttuu samankaltaiseksi kuin muiden siinä ei ole enään mitään sanomaa pelkää pintaa..

Minä ja minä olen..



Sain elää ja nähdä ei ihmiset ole muuttuneet aika ja yhteiskunta on siis muuttunut tietotekniikka on muuttunut monin tavoin...

Moni on elänyt noin kotinsa ullakolla siis jopa ikäistensä hyljeksimänä ja vieroksumana..



Sama suuri muutos aina se unelma on nyt monilla mutta muutos ei ehkä vain mene niin kuin on ajatellut sen menevän noin vain..

Ja tuosta vain siis läpihuutojuttuna...



Mitä on nyt ei ole mitän enään ei ole lapsia eikä lastenlapsia..

Ei ole sosiaalista eikä henkistä rikkautta eikä rakautta ei ole resursseja toteuttaa sitä miksi on täällä vielä elossa yleensä..

Joten ikäiseni ei minusta juuri aidosti välitä heillä on elämät toisaalla ja siihen en kuulu en silloin kun olin nuori enkä nyt..

On turha yrittää sitä sanoa asian tila ei olisi näin..

Kun ei ole lapsia eikä lastenlapsia on jo siis se pienoiskoossa kansallinen pääteasema olemassa olollemme täällä..

Koska ihmiskunan tulevaisuus on aivan hyvä sillä asialla ei ole merkitystä kokonaiskuvan kanssa siis nyt enään..

Muutan sivun ehkä pian samanlaiseksi kuin on muut..

Pintakuvisen kokoelma jossa ei ole siis mitään syvälistä siis sanomaa ja se on kuin on tämä aika ja yhteiskuntakin on..



Kun se tapahtuu..

Ja siis poimulentäjä on aluksineen totta unelmamme on realismia totta ja realismia maapallo katoaa tähtimereen..

Lapsuuden loppu ihmiskunalle..

Ja se nuoruus aikuisuus pitkän pitkä tie jota me kuljemme sukupolvia eteenpäin..



Minun elämässäni kohtalossa...

Suomi kolektiivisena tietoisuutena luopui tuosta kaikesta mitä minä ne monet muut olisvat voineet olla ja tehdä..

En minä voi mitään enään siis sille näin on tehty ja tehdään vieläkin..

Ja mikään ei minun voimavaroilla muutu ja miksi sen pitäsi muuttua sitä en tiedä..

Kukapa siintä nyt välittää siis mikä on yksilön kohtalo tässä ajassa ja siis ajan tilassa..

Yritin sanoa psykologille tämä on kansallisten arvojen ja siis voimavarojen verovarojen haaskaamista ihmisinä..

Koulutus ei johda tässä nyt siis mihinkään mikä on siihen siis uhrattujen verovarojen lopputulemana nähtävissä..

Nyt on sama toistumassa vaikka kaikki on muuttunut...