Sosiaalinen taloudellinen asemani ei muutu ja vaikka säästän ja en siis nyt juuri turhaa osta ja kuluta..
Ja en mitään osta joka on kulutustavaraa..
En matkusta en omista autoa koska jo..
Oulussa käyminen on harvinaista jo 50 kilometriä maksaa ja pitäisi olla hotellissa..
Vähävarainen ja työtön ei siis edes sukulaisiin matkusta nyt..
Ei voi majoittautua välttämättä kyläpaikkaan ja se vieraantuminen on jo voinut jatkua vuosikymmeniä..
Sinä aikana syntyneitä jos ei edes nyt tunne eikä tästä syystä voi mennä vieraaseen paikkaan yöksi..
Ainoa keino on ja oli siirtää resursseja matalan riskin sijoitustilille..
Ja nyt ne menee uunin korjaamiseen sähkölaskuihin..
Ja nyt kun olen tässä iässä muuta keinoa ei ole !
Ja jos siis voi tulla sairauksia jopa terveydentilan muutoksia elämä voi olla loppusuoralla..
Työtä tekemällä en ansaitse mitään 1980 -2022 asemani on sama kuin kehitysvammaisen...
Ja suojatyöstä maksaisin hyvinvointikuntayhteisölle joka kuukausi ehkä saisin näennäisesti palkkaa joka ei kerrytä säästöjä..
Juuri nyt tästä syystä minä lainaan itseltäni taloudelliset resurssit ei muuta mahdollista vakuuseläke siis ei riitä ja ....
Matkustaminen on jos resurssia ei ole et matkusta vaikuttaa sosiaaliseen elämääni..
Resurssia ei ole et matkusta ja kohtaa lähimmäistäsi on realiteetti säätelee elämääsi tänä aikana on näin kuin on ?
Valintoja ei voi olla ilman resurssia koska sosiaaliset verkostot on poissa ja kukaan ei lähde viemään autolla..
Ja vaikka saisi pensarahan ja kulukorvauksen ei ole sitä vaihtoehtoa nyt edes olemassa..
Ei ole mahdollisuutta saada mistään mitään lisää jolla merkitystä tämä on este myös rikkaalle sosiaaliselle elämälle..