hokemat ovat kamalia. on kauhee ku just luulee sanovansa jotain nasevaa, ja sit ku suu on jo muotoillu sen sanan ja ne väreet vaa matkaa toisten korvii, tajuu et sanon ton aina, ja se ei oo ollu naseva juttu enää kahtee viikkoo. vitsi että on noloa! sit tulee iha köyhä fiilis ja aattelee et kaikki arvostus mitä on ihmisilt joskus saanu tippuilee vaa maaha ku joku paahdettu hilse. tuntuu et etenki mie hoen kaikkii samoi juttui, ja kaikki muutki huomaa sen. mut oikeesti, varmast teilki on kaikkii idioottei hokemii, joilla saatte ittenne idiooteiks. turha mulle nauraa vaan siinä.