..kuin hammaslääkärin vastaanotolla klo 7.15 ja elämäni ensimmäisellä hampaan poistolla. odotusta lisäsi linjanjohtamme kommentit kyseisestä lääkintämajurista: suomen nopein hammaslääkäri (3 min viisurin poisto), ettei kuulemma tikiksellä ommeltas ollenkaan ja sellastat tarinaa et kun on ollu hoitaja myöhässä ni on vaan sanonu et "me tässä jo vähän aloteltiin poikaporukalla" jne.
ei siinä sit loppujen lopuks mitään sen kummempaa. piikki sattu eniten, ite operaation aikana eniten vastakkaiseen leukaniveleen kun kyllähän se aika lujaa väänsi. kiva kun se selosti miten ei meinaa lähtee ja miten pitää ottaa koko ajan isompaa työkalua kehiin. elämys kaikenkaikkiaan - toukokuun lopulla sit sama uusiks. verta kyl saanu sylkeä koko päivän, mut pääsin sentään valvojan nakista es hetkeks eroon vp:llä.
nii ja eilen kun rupesin selittään kouluttajalle et koulutustapahtuma kusee siinä että on liikaa apukouluttajia ja et kun me vaan luuhaillaan siellä ni se vetelä asenne tartuu koulutettaviinkin ni se sit "ehdotti" (tuli jälkeenpäin korostamaan että se ei ollut käsky) et tekisin lumiukon sinne tien varteen "vartiomieheksi". no mikäs sen mukavampaa loskakelillä, enkä pitkään aikaan muista tehneeni niin minähän tein. vähän kultakin tuli ehdotuksia, kuten et pistä se vetämään lippaa ja sit toinen luti toi sille kypärän ja siitä tuli sit lopulta niin heino et halusivat välttämättä ottaa siitä kuvankin. puolessa välissä se ehdottanut pyysi lupaa piirtää telan jäljen siihen päälle, mut ei sit uskaltanukaan ajaa sen yli, vaikka olin luvan antanut, kun pelkäs että mun sydän särkyy. ehkä se ois kuitenkin ollu tehokkaampaa käyttöä sille kun varmasti no nyt jo ihan maihin sulanut. joka tapauksessa jäi sit hyvä maku suuhun puuduttavasta ja turhauttavasta kahden päivän apukoulutuspätkästä.