Täälollaan vieläki; yksin, kipeänä, kaikkien hylkäämänä.
Viikko meni nopeaa, tai toisesta näkökulmasta katsottuna hornamaisen hitaasti. Oli yks vapaapäivä, jonka pyhitin leffojen kyyläämiselle + sairaspäivät eli viikonloppu. Huomenna ei oo töitä, eikä varmaan enää tän jälkeen. Muutenkin loppuu matkakortista aika, eikä mulla raukalla ole varaa edes ladata sitä lisää. Tili näyttää 0,55€ ja taskussa 20 senttiä. Onneks mulla on kaapit täynnä kananmunia! Pakko varmaan hengata täällä siihen asti kunnes tulee tili ja pääsen kotiin. No, oma vika. Oikeastaan mulla alkoikin jo mennä järki niihin puluihin. Tapoin melkeen yhden!
Tatu tuli perjantaina. En meinannu enää tuntea sitä! Jännä miten yksikin yksinäinen viikko voi vaikuttaa näin paljon. Oli ihan outo fiilis ku menin sitä vastalle, siis hyvällä tavalla outo.. "Jännä". Perhosia vatsassa, niin kuin on tapana sanoa. Ei tehty mitään ihmeellistä. Hengailtiin stadis ja pakoilin pomoa, joka luuli mun makaavan kuoleman kourissa sängyn pohjalla. Buranan voima on ihmeellinen! Eilen käytiin tekemässä pahojamme, haha. Tänään se hylkäs mut ja lähti 815 kilometrin päähän rämpimään metsään. Raukalla on edessä 9 tunnin junamatka, eikä edes makuuvaunussa. Vissiin oli vähä enemmän solttuja lähössä kertaamaan. Hah, enpä ole ainoa kh-leski :D
Katoin Kesken jääneen elämän ja söin viimeset nuudelit. Nyt oon aika tyhjän päällä.. Mutta rakastunut.