Kyynel vierähtää poskelleni.
Lumihiutale sulaa kädelleni.
Jäi vain ihanat muistot,
muistan kesäiset puistot,
kirsikkapuun alla,
sä minua halasit,
Mutta Sinä lähdit pois.
Ikävöin sua niin, vaivun taas haaveisiin.
Istun hiljaa pimeässä nurkassa,
yksin, murtuneena, ja varjoihin unohtuneena.
Olen ihan hiljaa ja yksin.
Sitten tulet sinä, kiskot minut mukaasi,
et jätä minua yksin.
Nyt voin taas olla oma itseni, nauraa kanssasi.
Nyt minulla on jotain mitä en koskaan haluaisi menettää.
Minulla on sinut, ystävä.
Siinä sinä seisoit
pitkästä aikaa
Minuun sattui ja niin pelkäsin
Tunsin tuoksusi
Kuulin äänesi
Mietin,
miksemme voisi olla kuten ennenkin
Nimikirjaimemme painoimme
lopun merkiksi
Esitin kylmää
Sisältäni paloin
Tulit lähelle
ja sylisi avasit
Peräännyin
ja sitä heti kaduin
Lähdit huokaisten
ja minä katsoin itkien
kun viimeisen kerran oveltani lähdit