IRC-Galleria

Sain tässä lapsuudenystävältä eräänä iltapäivänä kirjeen. Tämä aina hieman oudoksi tiedetty kaveri ei yllättänyt mua kyllä sitten yhtään:


Morjens Keisari!

Olis hieman asiaa liittyen tuohon emäntäpolitiikkaan!
Mikähän piru siinäkin on, kun ei tahdo naiset oikein pysyä?

Tässä kun kevät lähenee, niin kyllähän siinä miehelle kuin miehelle tulee mieleen ne elämän perusasiat. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.

Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kuitenkin välillä karunkin uroon munaskuihin. No, päätin tehdä asialle jotain.

Pistin Aamulehteen ilmoituksen:
"Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alkoholi ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut alkuvuoden huumassa? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Mäkikoski siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Mäkikoski kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Mäkikoskea homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on kotona kaks tietokonettakin.

Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi emäntä oli sitten tulossa käymään. Hyppäsin siinä sitten Ladaani ja eikun menoks. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkuisen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä. Reippaastihan se kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen naisen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun mun koira istuu aina edessä.

Tuli se Mäkikoski siihen irvistelemään, että näköjään muija tuli, niin kuin oli sovittu. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä. Kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää kyllä noi junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kissaa tiellä, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla seitsemän ja puol kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksujalkaa mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmoista estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä vaimoehdokasta kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle mun vaimoehdokasta katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Koskisalon Pentti soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.

Vaimoehdokkaalle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin, eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Olisko se kello ollut jotain neljä, kun tulin kotiin. Vaimoehdokas nukkui matkalaukkujensa päällä. Omituisia ovat nuo muijat välillä! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se vaimoehdokas kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, ja kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä lähti se ex-vaimoehdokas. Laukut jäi ja kaikki.

No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pitää meikäläisen naisella olla kohdallaan. Ja ulkonäkö tietenkin!
No, ehkä mullakin joskus käy onni näissä emäntäasioissa.


Että sellaista…