IRC-Galleria

/nouuuu. aa.aa..aa.. emma ei ainakaa pakottanu mua kirjottaa mitään tällästä ja laitan tän nyt tänne, koska en edelleenkään voi tallentaa koneelle koska se on rikki ja tää on veljen kone askdsfj tiedätte kyllä.. mut tää on paskaa, joten ei tarvii lukee. :---D

Eskimopusuja.

Sä astelet mun eteen ja istahdat siihen tulikuumalle asvaltille. Me oltiin tultu ulos, koska me ei jaksettu kuunnella Gerardin kuorsausta.
No okei, me vaan haluttiin ulos. Gerard ei ees ollut kotona, kai se oli Frankin, Rayn ja Bryarin kanssa jossakin.
Me vaan tykättiin olla pikkulapsia ja istua asvaltilla.
Taino, sä olisit halunnu hypellä ja juosta, sekä mennä rannalle. Harmi vaan, etten mä jaksanut pysyä sun tahdissa. Niinpä säkin istahdit mun viereen, kun ilkeänä en suostunut nousta ellei me levättäisi hetkeä.
"Mikeyyy! Älä jaksa",
sä huudahdit, etkä sä edes ollut 27 asteen lämmön alla yhtään hengästynyt, vaikka juoksitkin.
Mä taas huohotin kun viimestä päivää.
"Mitä, aiotko sä raahata mua paikasta toiseen, etsiäksesi mulle hautapaikkaa johon voisit haudata mut koska mun kunto ei kestä?"
kysyin sulta ja sä vaan virnistit.
"Meiän pitää näköjään oikeesti alkaa käymään joillakin lenkeillä"
"Mitä? Ei varmasti. Huhh."
"Kyllä"
"En mä jaksa"
"Tulet silti"
"En tule, mulla on paljon asioita hoidettavana..bändi ja..."
"Vaikka olis kuinka monta ni onhan sulla nytkin aikaa"
"Niin..mutta. Entäs jos mä en tule, kun Gerardkaan ei tule?"
"Se tulee jos sä tulet usko pois"
"Mitenni?"
"No kyllä sä tiedät miten mä voin suostutella sen"
"No okei äiti",
mumisin sulle lopulta vastaukseksi. En mä ainakaan voittanut sua, en tänään, enkä ehkä huomennakaan.
Nostit mut ylös hymyillen..taino yritit nostaa mua ylös, muttei siitä tullut mitään.
Huomaavaisena ja kilttinä poikana mä autoin sua ja nousin sitten loppupeleissä itse ylös.

Mä katselin sun punasia hiuksias, jotka tavallaan hohtivat auringon valossa. Se sai ne näyttämään kirkkaamman värisiltä. Ihan kun sun päässä välkehtis jotain punasia neon- valoja.

Yhtäkkiä sä et enää tyytynyt olemaan hiljaa, vaan sun oli pakko saada liikettä jalkoihisi tai jotain. Mä pelkäsin jo, että me jatkettais matkaa sinne rannalle. Mä en oikeesti jaksanut.
"Hei Mikey, tiedätkö sä miten eskimot pussaa? Tai siis niinkun, tiedätkö sä mikä on eskimopusu?", sä kysyit multa ja mun oli pakko myöntää ittelleni, etten ollut koskaan edes kuullut mistään eskimopusuista. Mä nyt vaan halusin antaa sulle sen ilon, että mukamas tietäisin.
"Joo..mitenniin?" mä kysäisin, ehkä hieman värisevällä äänensävyllä. Mä en tykännyt valehtelemisesta, muttei se kai nyt haitannut.
"Hienoa, sä et ookkaan ihan samanlainen kun Gerard, mun piti katos opettaa se asia sille"
"Ja miksi tää nyt tuli sun mieleen?"
"Koska mä rakastan niitä! Mä haluan kokeilla sitä sun kanssa, se ei onnistunu sun veljes kanssa..", selitit ja mä vaan kohautin olkiani hieman hämmentyneenä. Kaipa se kävisi.
Millainenkohan se eskimopusu sitten oikeesti on? No, kaipa se ihan tavallinen pusu on.
Mä katoin sun vihreisiin silmiis, sä katoit takaisin ja tulit hieman lähemmäksi, selvästi munkin oli tarkoitus tehdä niin. Kun sä olit tarpeeks lähellä, mä painoin huuleni sun huulille ja irrottauduin sitten yhtä nopeasti, kun olin tehnytkin sen. Sä pistit silmäs tiukasti kiinni ja sun hämmentyneiltä huuliltas alko muodostua jotain naurun tapasta. Yhtäkkiä sun silmäs rävähti auki ja sä katoit mua huvittuneena ja sun suusta tuli sitä aina yhtä ihanan kuulosta naurua. Mun kasvot väänty mitä ilmeisemmin hämmentyneiksi ja pyörittelin päätäni. Siis mitä hemmettiä?

"Bella, Bella?! Miks sä naurat, kerro mullekkin hei?" mumisin yhä hämmentyneenä, kunnes sä tajusit lopettaa nauramisen. Se ei tehnyt hyvää mun omalletunnolle. En tiedä miksi.
"Sä et todellakaan tiedä mikä on eskimopusu, Mikey. Vaikka se on 'pusu', siinä ei missään vaiheessa käytetä huulia!" sä huudahdit ja yhä ulkona tilanteesta, mä punastuin ja harmaa kivi asvaltilla alko olla kiinnostavampaa seuraa kun sinä. Mun jalkani potkivat sitä eteenpäin, kunnes se oli mun ulottumattomissani. Ellen siis liikkuisi, mutta liikkuminen ei sopinut mulle nyt. En jaksanut.

"No anteeksi. Voisitko sä sitten kertoa mulle mikä se on?" kysyin sulta ja sä nyökkäsit, tulit lähemmäksi ja kosketit nenälläs mun nenää ja pyöritit päätäsi sen verran, että meiän nenät vähän niinkuin tanssi tai jotain sellasta. Se tuntu mukavalta. Sun iho tuntu aina mukavalta, kun se koskettaa mua. Siitä tunteesta mä en ikinä pääse irti, ja Gerard tappais mut jos sais tietää siitä.
"Ahaa..nyt mä oon vähän viisaampi. Mutten vieläkään yhtä viisas kuin sä", selitin hymyillen ja puna vähitellen kaikkosi poskiltani. Sä et vastannut. Ehkä sä pidit mua nyt tosi tyhmänä ja aioit vaihtaa bestiksesi toiseen, koska nykyinen ei tiennyt mikä on eskimopusu. Noei, mä tiedän, että Bella jonka mä tunnen ei tekisi sellaista. Sä et ole sellainen ja varmistuksen asiaan mä sain, kun tunsin sun lämpimät huulet mun omillani. Mutta et sä kyllä noinkaan tekisi. Mä olen Mikey Way, sun parasystävä ja sun poikaystävän veli. Mutta who cares?
Mä myönnän, että oon haaveillu tästä jo jonkin aikaa. Siitäs sait Gerard. Kerranki mä tunnen olevani mun veljen yläpuolella. Se on aina ollut jotenkin parempi kun mä.
Yks asia mua kuitenkin vielä ihmetyttää. Miksei eskimot pussaa huulillaan? Mä voin olla todistajana oikeudessa, että suudelma on todellakin se parempi vaihtoehto. Ainakin sun kanssas.