IRC-Galleria

00:11 < unikissa> katellaan stephen fryn dokkaria ja mies pisti teen hautumaan, sit se venas et missä kohdassa malttaa pistää paussin ni stephen sanoo dokkaris yhtäkkiä et "..now would be a good moment to make yourself a cup of tea" ku dokkaris tuli joku monimutkanen kohta :D
00:11 < unikissa> "selvä! :D" ja paussi päälle
00:12 < unikissa> nyt se hörppii teetä tyytyväisenä ku fryn setä käski

omistan.

Hahmo, josta kukaan ei VOI olla tykkäämättä, ei mitenkään!

http://unikissa.saunablog.fi/unikissa.php?itemid=44552

Petenen! Hianoo. Mä adoptoin.

Jotkut ne vaan syntyy lavalle. Paljoa ei odotettu, mutta ehkä 300-kertaisesti saatiin takas. Se on vaan ihan ässä poika, mitään väliä sillä voittiko idoleita tahi ei - tähti se on silti.

Ja kert mä adoptoin, ni olenkin yhtäkkisesti kaikkien suomityttösien anoppi. Aww! Voidelkaa minua, niin saatan hyväksyä liiton :D

Huomenna mennään taas!!!!! \:D/

Eka yö Lontoossa, ehkä vähän päivääkin.. junalla Cardiffiin Martynin luo (tutustuttiin viime reissulla) pariks yöksi, hirmu humalat. Lauantaina juna & lautta kohti Dublinia, jossa tavataan suomalaisia, walesilaisia, ehkä vähän englantilaisia, irlantilaisia.. sunnuntaina Coldplayn keikka. Pari päivää turisteilua ja jouluaattona kotiin.

Suosittelen *ehdottomasti* pienemmän budjetin matkustajille tätä reissua. Lennot vajaan satasen reitillä Tampere-Lontoo, Dublin-Tampere.. junat muutamia kymppejä. Ok, majoitukseen menee massia jos ei ole tuttavia tuolla suunnalla, mutta tosireissaaja nappaa pedin hostellin dormista ja säästää paljon rahaa.

Ja jos haluaa pelkästään Dubliniin, maaliskuussa kuulemma Aer Lingus aloittaa taas Hgistä suorat lennot - aiemmin tänä vuonna hinnat olivat tosi halpoja, toivottavasti vielä keväälläkin..

Aivan mahtavia maita, walesilaiset on ihania, irlantilaiset on ihania, voi IIK!

Huuuuh huh! Rankkaa!

Koko päivänä poistettuja kommentteja 3 tai 4 henkilöltä. Yhtä lukuunottamatta poistetut kommentit sisälsivät TOSI rumia sanoja, yksi taisi floodata jotain urpoa yhteisöä. Yksi antoi omasta mielestään asiallista kritiikkiä, jonka pohjimmainen idea oli kuitenkin "sä et osaa mitään" ja "huijaat asiakkaitasi". Ajattelin poistaa. Ku tuli paha mieli. Oma oikeus paras oikeus.

Kävijöitä tähän hetkeen mennessä vähän päälle 70 000 (!!!), omilla sivuillakin kävi melkoinen melske.

Jos tiedustelit jotakin muotokuvaa (esim. tyttöystävästäsi, kissasta, koirastasi), pistä suoraan meiliin jatkokeskustelut, tiia@unikissa.com :) pari juttua taisi hukkua tuonne kommenttifloodiin.

Vieläkö muuta? Ei tule mieleen. Kivaa jatkoa kaikille ja muistakaa, Gregory House on MUN :)

--Tiija

Nyt alkaa toi filttereistä päteminen riittämään - oli pakko jo piilottaa Al Pacino -muotokuva (sitä voi tosin ihailla täällä: http://www.unikissa.com/taide/digitaaliset/digital_006/ ) kun kaikenmaailman Photari-nörtit tulivat kertomaan, miten sellaisen voi tehdä - maalaamatta, filttereillä, eli mun käsityksen mukaan HUIJAAMALLA.

Totta on, että maalaan kuvien päälle, monissa tapauksissa. Maalaan myös todellatodellapaljon asioita ilman minkäänlaista mallia. Tekotapa ratkaisee tarkoituksen.

Mutta mitään filtteröityjä photoshop-kuvia mä en maalauksiksi väitä. Ne, mitä väitän, olen omin käsin sutinut ja käyttänyt useita tunteja tähän tekemiseen.

Lisätietoa tekniikasta löytyy esim. blogistani, jossa juttelen tuosta koiran muotokuvasta:
http://blog.unikissa.com/?p=2571

Kaikkea tuo nyt ei tietenkään paljasta, mutta jotain sinnepäin :)

Että jos sitten jatkettais, ja ne jotka väittävät että voivat tehdä saman perässä (ihan mistä tahansa kuvasta) - TEHKÄÄ NIIN! Ei ole multa pois, eikä käsittääkseni teiltä pois että minä tein niin ensin :)

Piis und lööv, lapset.

Jaysus! Meitsi töröttää etusivulla. Kiitokset äänestäneille.

Nyt tartteis enää karsia tän päivän ajaks ne noloimmat omakuvat.. ehkä... pois tuolta...

Vituttaa toi joukkolynkkausmeininki Kallea kohtaan. Ei siinä, eihän se nyt laulaa osaa (paitti Vertigo meni tänään ihan ok) mutta kun ei anneta edes mahdollisuutta. Vihataan vaan.

Saatana. Rupeen äänestämään sitä ihan vaan siks, et mulla tulee tästä niin koulukiusausfiilis, jossa tuomaritkin on mukana. Tosi rakentavaa, "you're just a dreamer". Heko heko lolleris.

>:|

PS: Pete is rulez best.
PS2: Ny BB, ja sielläki ihan ankeet vaihtoehdot.

20:17 <@unikissa> mainostiMpa sille mun sivuja
20:17 <@unikissa> sitte se kertoo sen näyttelijäkavereille et hei tarvitteko te passikuvia ja
20:17 <@unikissa> sit käyn kuvaamassa sen näyttelijäkavereita ja joku niistä menee joskus isona hollivuudiin näyttelijäksi ja
20:17 <@unikissa> sitte ne hollivuudissa on ihan että onpas hienoja passikuvia ja
20:17 <@unikissa> sitte ne hollivuudista soittaa mulle että hei meidän yksi näyttelijä tarvis passikuvia ja tulisitko ottaans ja
20:18 < rupu> SE ONKI HOUSE
20:18 < rupu> >:O
20:18 <@unikissa> sitte mä lennän sinne ja siellä onkin HUGH ja sitten hugh sanoo että tosihyviä passikuvia et mä oon aina halunnu näin taitavan valokuvaajan kanssa kaveerata ja
20:18 <@unikissa> sitte
20:18 <@unikissa> me mennäänki naimisiin ku ne passikuvat on niin hyviä passikuvia.
20:18 <@unikissa> :DDDDDDDDDDD
20:18 <@unikissa> ai, oon ihana.
20:18 <@unikissa> paizi ruu spoilasi

Suomeen tuli pyörremyrsky. Ja se oli niin iso pyörremyrsky, et sen tiedettiin tuhoovan kaiken. Ajeltiin paniikissa pienellä autolla ja yritin unessa pähkäillä et missähän sitä säilyis hengissä. Taloihin ei kannattais mennä, kaikki lähtis ilmaan.

Ajettiin Citymarketin maanalaiseen parkkiin, joka olikin pohjakerroksestaan jo laivaa. Sinne tuli muitakin. Yritin hädässä pistää tekstareita vielä cheerioille ja perheelle et tänne tänne. Ketään ei tullut.

Heräsin. Olinkin asuntovaunussa tai vastaavassa, joku säiliö mistä oli luukku auki vain katolta. Ryömin kurkkaamaan sieltä ulos ja oltiin pitkällä maantiellä tasaisella laakeella maalla. Joku ratsasti hevosella vieressä. Puhui huonoa englantia. Sain sen verran selvää, että oltiin Ruotsissa (Tukholmasta etelään 100km) ja että tänne asti myrsky ei yltänyt. Ratsastaja tarjosi juotavaa.

Ryömin takaisin säiliöön joka olikin bussi. Satu ja Anniina nukkuivat penkeillä vierekkäin, olivat löytäneet toisensa Tukholman lentokentällä (!). Tunnelma oli ihan järettömän ahistava, kehenkään ei saanut yhteyttä, kaikki rakkaat Suames ja puhelimet poikki. Soittamalla sain (biologisen) iskän kiinni, vaihdettiin pari sanaa mutta siinä se.

Aloin hoivamaan pientä poikaa, jonka sisko oli kadonnut eikä muuta perhettä ollut. Katselimme (nyt jo) lentokoneen ikkunasta tuhoutunutta maailmaa. Silmänkantamattomiin romua, ruumiita peiteltyinä suuriin riveihin ja kasoihin, roskaa ja paskaa, hökkeleitä ja huonokuntoisia ihmisiä, maasta aukikaivettu vesiputki josta ihmiset kävivät hakemassa juomavettä pieniin kippoihin.

Kokoajan taustalla fiilis siitä, että suurin osa ystävistä ja perheistä on luultavasti kuollut.

Tässä vaiheessa meidän joukosta piti huolta joku kumma PROFESSORI. Sillä oli lentoreppu, jota lainasin pikkupojan kanssa ja lentelimme ympäriinsä katselemassa tilannetta. Pikkupoika oli kokoajan kärttyinen ja halusi kotiin, en osannut selittää että kotia ei enää ole eikä ehkä perhettäkään. Päristelimme repulla ostoskeskuksessa josta oli vielä seinät jäljellä.

Ulos tultuamme pihalta oli lähdössä lentokone "Suomeen", kertoi lentäjä. Poika kiipesi salaa sisään, minä perässä. En uskaltanut jättää lasta yksin enkä pakottaa jäämään luokseni. Piileskelin. Kone lähti ilmaan, muutama muu matkustaja kehui kuinka tämä oli nopea ja tehokas kone, ja että tällä päästäisiin nopeasti kotiin.

Lentäjä ilmoitti, että ensimmäisenä lennettäisiin Poriin (?!). Kone kierteli sulavasti ympäri kylää, jonne oli noussut myrskyssä tuhoutuneiden rakennusten ympärille vaikka mitä uutta ja kummaa. Isoja ostoskeskuksia, huvipuistoja, hotelleja.. siniasuinen nainen esitteli meille paikkoja ja ojenteli esitteitä, harmitteli kun firman paitoja ei ollut enää jaettavaksi kuten oli tarkoitus. Bisnesmeininki, kunnon Las Vegas.

Tajusin, että Viro (!!!??) tai joku vastaava oli järjestänyt myrskyn tuhotakseen maan ja vallatakseen sen omilla bisneksillään ottaaseen vallan. Tiettyhän siinä vähän otti päähän. Tampereellakin sama juttu.

Yhtäkkiä olin jälleen reppukopterilla liikkeellä ja päätin pöristellä pk-seudulle etsimään perhettä ja EINARIA :((( Pelkäsin kopterin pettävän kesken matkan, polttoaineen loppuvan tai jotain, mutta pian olinkin perillä.. koko matka oli yhtä Las Vegasia, mutta osa paikoista oli vielä paskana. Näin mm. miten humalainen poika törmäsi lasiseinään, joka kaatui kokonaan ja murskasi alleen kaksi naista. Raahautuivat veripäissään seinän alta pois. Poika oli jo kuollut.

Kirkkojen muureissa ja seinissä oli nimilistoja, löysin Hannan sieltä, mutten tajunnut listan merkinnöistä mitään. Yritin kysellä ihmisiltä et onko nää tässä listassa hengissä vai kuolleita, eikä kukaan osannut vastata.

Rannat olivat muuttuneet aurinkoisiksi hiekkarannoiksi (sentään jotain hyvää, GO VIRO!!!) ja surffasin lentäen eestaas ja etsin epätoivoisena Enskaa. Löysin jonkun samannäköisen koiran ja hellin sitä itkien hysteerisesti.

Kääk kääk, unessa oli sikana muitaki yksityiskohtia, mut nyt kyllästyin kirjoittamiseen.

PS: Ai niin, AUSTRALIA oli kans kärsinyt huomattavia tuhoja myrskyssä. Aika täsmästormi.