nii tosiaa, oon miettiny asioita... vaihteeks. rupesin aattelee et kui helvetin tyhmiä mä puhun (ja ajattelen... jos sitä sellaseks voi kutsuu...). vittu, kaikki pitää mua iha tyhmänä... siis tämmöst fiksuu mää juttele väsyneen...
Äiti: nukkuuks Jasmin?
minä: o!
äiti: onks se huonosti?
minä: ei, pää vaa roikkuu.
ajatuksia minun fiksusta päästäni...:
jos nukkuu mahallaa ni päätä voi pitää vaa yhes suunnas mut jos nukkuu selällää, päätä voi kääntää kolmee suuntaa. eli se o parempi ku nukkuu selällää ku mahallaa koska siin ei mee niska nii jumii ku voi käännel päätä!
minä juuri heränneenä...
-on se äiti hyvä ku sää et menny sin Tampereel ku siä oli trombi.
äiti kattoo vähä aikaa...
-nii ooks sä hereil...?
-ei ku mul tuli vaa sellane olo ettei kannattais men ton partsil ku sin tulee ne kaikki eläimet.
-Janica hei, ooks sää oikeesti hereil?
-joo mut ku sää olit siä ulkomail ni mää luuli et mää oo iha väsyny ja sit mää meni ärräl...
-ok. mää keitä kahvii, jos rupeisit pikkuhiljaa nousee..
-emmää voi
-mikset?
-no ku mul o ny just tää.
-joojoo... koit ny vaa noust jo. tuut pia juomaa kahvii, piristyt vähä.
-joo mut älä mee Tampereel ku sin tuli se kauhee lakko.
että semmosta... nonni, nyt nukkumaa... eka tupsulle. joo, näin teen!