Miten tämä voi olla näin vaikeeta? Tiedän jo sisimmässäni etten tuossa koulussa enää jatka, mutta jotenkin unelmastaan irti päästäminen on vaikeeta, vaikka haluan sitä itsekkin. Jotakin muuta pitäisi keksiä, nopeasti!
Tietenkin voisi kysyä, mikä kiire mulla on? Olen vasta 20-vuotias, kerkeän vaikka kymmenen vuotta miettiä mitä tahdon, ja silti työikää jää jäljelle vaikka kuinka. Tiedän vain että moni ihminen odottaa minulta niiiin paljon, joskus tuntuu että hitusen liikaakin, koska siis minähän en ole mikään tajuttoman fiksu ihminen, hyvä kun pääsen kokeista läpi.
Kaikkein hienointa olisi olla Emmin kanssa kotona pari vuotta.. Joo tiedän, yhteiskunnan tukien varassa elämistä, rentuksen sanoin: Feministit käy päälle jos kotiin jää. Eikä se ole minulle mahdollistakaan, kun kulta on kotona.
Voi paska kun uskaltais edes tehdä mielensä mukaan, ilman et tarttee miettiä kuinka monta ihmistä sen vääräksi tuomitsee.
Kynttilä mummolle, 5kk, ikävä on vieläkin valtava.
Uusimmat blogimerkinnät
- Elämä on makiaa...ja titta on hömppä &... 29.09.
- Takaisin suomessa....VÄSYTTÄÄ 04.03.
- Kotona, vihdoin! 24.01.
- Tapan aikaa... 08.01.
- Pöllin Tuulalta, pysyn pois tieltä... 06.01.
- Joulu meni sairastaessa 27.12.
- Voipi olla hiljaista 26.11.
- Rentoutumista meemeillen, siskolta pölläs... 22.11.
- Mäki ku kaverikin (en osaa olla erilainen...) 21.11.
- Viimeisen tupakkani poltin 36h50min sitten. 16.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (12)
- ▶ 2008 (36)
-
▼
2007 (101)
- ▶ joulukuu 2007 (4)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (8)
- ▶ elokuu 2007 (6)
- ▶ heinäkuu 2007 (12)
- ▶ kesäkuu 2007 (6)
- ▶ toukokuu 2007 (8)
- ▶ huhtikuu 2007 (4)
- ▶ maaliskuu 2007 (11)
- ▶ helmikuu 2007 (23)
- ▶ tammikuu 2007 (15)