Mä yksin yössä jälleen harhailen
Ja tunnen loppuvan
jo viimeistenkin voimien
Kun tunnen voimas sun
Uskomaan sä saat taas mun
Ei mikään oo niin kylmää
Jos uskon menettää
kertosäe:
Muistan purjehdukset nuo
Saaren yksinäisen luo
Vaikka myrsky löi
Sä sanoit kaikki hyvin aina ois
Taivasta kun katseltiin
Luotin silloin enkeliin
Miksi liian aikaisin sä
lensit pois
Muistan hymys lämpöisen
Olit mulle ikuinen
Vaikka myrsky löi
Sä jaksoit aina vaan ymmärtää
Isä missä oletkin, sinut löydän myöhemmin
Ei kadottaa voi koskaan ystävää
Niin lyhyt matka on tää ihmisen
On ystävänä mulla ikäväni ikuinen
Niin kauan elät vaan
Kun joku pitää muistonaan
Kaikki tää on turhaa
Jos sinut kadottaa
kertosäe