nii-in. tiedättekö, se, että on ihan tiedoton tulevasta ja nykyisestä on toisaalta ihan jees. tottakai se murehdituttaa, mutta loppujen lopuks ei aina tarviikaan tietää kaikkee. välillä vaan ahdistaa se. välillä myös tuntuu pahalta se, miten antaa muiden vaikuttaa omaan elämäänsä. mielipiteet on niin jumalattoman tärkeitä. vaikka muuta väittäisikin.
ja koskaan ei myöskään voi toimia täysin niinkuin itse haluaa, ainakaan tuottamatta jollekin muulle tuskaa. altruismin huono puoli onkin se, miten paljon itselleen aiheuttaa paineita ja ongelmia yrittämällä vain toimia muiden hyväksi. ehkä pitäisi vaan olla _itsekäs_ ja tehdä niinkuin itse parhaaksi itselleen näkee.
tänään oli jotain suurinpiirtein tällaisia mietinnän aiheita. suorastaan korventaa sisuksia kun miettii mikä olisi seuraava järkevä askel eteenpäin. järkevät vaihtoehdot vaan alkavat olla aika niukassa.
kaipaisin jotain uutta ja täysin yllättävää. jotain, mikä saisi sielun ja ruumiin värähtelemään samalla taajudella kuin maailmankaikkeuden perusvärähtely.
joskus vaan tuntuu siltä.
mutta taitavat olla aika utopistisia toiveita. pitäisi ehkä vaan tyytyä tasan siihen mitä on. etenkin kun on kaikkea.
miksi aina jotain puuttuu?