Oon oppinu feikkaa, sä et enää nää kuinka väsyny oon elämään. Valita sä vaan, mä en jaksa enää ees valittaa. Mulla ei oo tulevaisuutta, sä vaan ajattelet että on, sä vaan haluut ajatella että on.
Mä elän mut tää ei tunnu elämältä. Mä en tiedä mitä tekisin.. Miks must tuntuu tältä? Mä uskottelen koko ajan että kaikki on ihan hyvin. Paska kuuluu takaa ja se ajaa mun yli. Himas mietin skitso juttui ypöyksin. Voisko joku auttaa ja ottaa mut syliin? Mua pelottaa mun tulevaisuus, kunpa jostain siunaantuis mulle uus mahdollisuus mut mul on vaan yks elämä elettävänä ja seki näyttää varmaa päältäpäin tosi hyvältä. Mut totuushan on se et mun ei oo hyvä olla, mun pää on paskana ja ruumis rappiolla. Mä en voi sille mitää et must tuntuu tältä, mä kai elän mut tää ei tunnu elämältä. Mä yritän selvii ja nauttii elämästä, mut mä en usko et kukaan vois nauttia tästä.
Se hetki ku tajusin että oon pilannu elämäni ja ainut mikä enää jaksaa hymyilyttää on se että pojat yrittää viimiseen asti huolehtia musta♥Välitän niistä enemmän ku ittestäni.
Silloin sanoinettä elämäs ei oo mitää vikaa, Sitten sanoin että elämäs on jotain vikaa, Nyt valitettavasti joudun sanoo että mun elämäs ei oo mitää muuta ku vikaa...