pistin välit poikki kahteen mua nuorempaan veljeen,joilla näyttää olevan oma elämä niin,että mä en kuulu siihen lainkaan..ne on aina kaksistaan menossa,eikä kysy ikinä mua mukaan,joten tein tilit selväks,eli mulla on nyt vaan yks veli,joka on sitäkin arvokkaampi,koska sen kanssa meillä on samanlainen arvomaailma ja me voidaan jutella aiheesta,kuin aiheesta.
nää kaks muuta veljee ei enää oo samalla aallonpituudella lainkaan ja ne ei kuulema kehtaa liikkua mun kans missään,koska oon mikä oon ja ne pelkää et ne törmää mun tuttuihin,eli niistä on tullu niin vitun pinnallisia,että mä en voi käsittää heitä.siksi laitoin välit poikki,eikä harmita yhtään.en kaipaa sellaisia veljiä,joille kaikki muu on niin tärkeetä ja jotka ei kehtaa olla siskonsa kanssa tekemisis
toisaalta mulla on vitusti tuskaa tän välirikon vuoks,koska mä oon jääny entiseen ja niihin aikoihin,kun mun veljet ja mä oltiin yhessä aina..en jotenkin vaan osaa suhtautua siihen,et niillä molemmilla on oma elämä ja omat menonsa..eli tää on musta johtuva loppujen lopuks..
onko kellekkään käyny samaa,että ei halua hyväksyä elämässä tapahtuvia muutoksia yms vastaavia kokemuksia???