IRC-Galleria

jokainen aamu,jona avaan silmät on minulle lahja ja tieto siitä,että olen vielä elävien kirjoissa.
osaan arvostaa sitä nyt,kun tiedän,että saatan koska tahansa kuolla tai joutua sairaalaan.
olen nyt yrittänyt lisätä syöntiä ja 400g on tullu lisää,ilman et ois ollu paha olo ja eilen kävin jopa puolen tunnin lenkillä,nähdäkseni,missä kuntoni rajat menevät.

tänään kans lähen ihan vaan rauhassa kävelemään tonne metsäpolulle ja nautin siitä,että jaksan liikkua ja että voin hyvällä omallatunnolla sit syödä iltapalaks sairaalasta mukaan annetun leivän,jossa on kinkkua,salaattia ja kurkkua.
olen niin iloinen ja energinen,että tuntuu uskomattomalta,että olisin aliravitsemuksen takia lähellä kuolemaa!!
omasta mielestä olen elämäni kunnossa ja en ole masentunut mistään.ihanaa olla elossa,ihanaa nähdä taas uusi päivä,varsinki ku kelloja siirrettiin taaksepäin ja olin hereillä jo neljältä,ku en muistanu koko hommaa,ennen ku tulin koneelle.

en sais siis liikkua,juu
ajattelin kyllä tänään kaveria tavata,ja kun rahaa ei ole,ni eihän se auta muu kuin kävellä sinne,missä kaveri asuu..tietysti hän voisi tulla minun luokseni,mutta joutuisin joka tapauksessa lähtemään häntä vastaan,eli molempi pahempi
sitäpaitsi,ihan hölmö tuo liikuntakielto,ei mulla oo varaa ajella taxilla,saati edes bussilla hoitamaan asioita ja ensi viikolla niitä ois pakko hoitaa,eli pitää vaan yrittää pitää paino nyt tässä,missä se on ja yrittää syödä enemmän,ei muu auta,sillä sairaalaan en mielelläni menisi,iskis pakokauhu,toisaalta pelkään,et oon jo niin alas painon päästänyt,et tässä tullaan tappelemaan mun hengestä.
ainaki lekuri sanoi,et mä oon koko ajan nyt kriittisessä tilassa,vaikka kaikki veriarvot olikin kohallaan.
tiedostan tosin sen,että aliravitun elimistö voi pettää koska tahansa,eli nyt tämä prinsessaleikki on saanut jo mustan varjon sädehtivän olemukseni ympärille,alan jo itsekin pelätä käydessäni nukkumaan,että seuraavaa aamua en enää näekkään ja joka aamu on minulle voitto,ja todiste siitä,että olen elossa.

paino on kyl taas tippunu,ei se vaan oo niin helppoo heittää 13 vuotta enemmän tai vähemmän mielessä olevaa asiaa pois,niin,että kaikki ois taas yhtäkkiä hyvin,kun minua ahdistaa henkisesti jo se,että ollakseni edes normaalipainon alarajalla,tulisi minun lihota 10 kg
ajatus siitä on vaan niin hirveä.
no toistaiseksi olen elossa ja voin vielä hyvin,maanantaina antamaan verikoe ja saas sit nähä,et miten mulle käy tulevan viikon aikana..

juu,kytät tuli illalla 8 maita ja sanoi et nyt lähet kyytiin,epäily:tapon yritys!!!
olin et mitä ihmettä??
no,sviitti valtion hotellissa,jossa sai polttaa ja lukemista riitti ja sit aamulla yhdeksältä kuulusteluihin ja onneks olin epäiltyinä ajankohtina sairaalassa,eli mulla on ainaki alibi.
kuulustelujen jälkeen päästivät ihan suosiolla pois ja siitä sit kävelin kysille niihin sisätautitutkimuksiin.
musta otettiin eri verikokeita ja sydänfilmi ja verenpaine ja sit vielä joku hemmetin testi otettiin ranteesta jumalattomalla ruutalla.
tulos,sain tietää olevani alipainoinen(ihan ku en jo ois sitä tienny) ja sit mua kehotettiin välttämästä liikuntaa ja ne antoi sieltä sairaalasta mulle vielä jugurttia,täytettyjä leipiä ja pari pillimehua ja sanoi,et maanantaina pitää vielä ennen kymmentä käydä antamas joku verikoe ja et jos vielä 2kg lähtee,ni ne ottaa mut osastolle.
sit ne oli varannu mulle jotain terapia-aikoja,joitten tarkemman päivämäärän saan postissa sit tietoon ja nyt siis yritän olla liikkumatta ja syödä enemmän.
saas nähdä,onnistunko siinä,perjantaina ku söin mielestäni liikaa,eli viikko sitten ni mun oli pakko käydä oksentamassa ku se syöty ruoka ahdisti niin paljon
mut jees,kotona ollaan ja yritän kyl kaikin keinoin välttää sen sairaalaan joutumisen,vaik kuulema jo tää paino on ihan liian vähän,mut just kuitenki sen rajan yli,ettei ne ota hätätapauksena mua.huh

eilen sain tietää,että omahoitajani varaa minulle ajan sisätautilääkärille ja hän myös kyseli,olisinko valmis osastohoitoon.
suomeksi:painoni on liian alhainen ja on syytä kartoittaa elimistöni tilanne ja mahdollinen osastohoidon tarve somaattisella tai psykiatrisella puolella.
en saisi laihtua juurikaan enää,eli jos niin kuitenkin käy,olisi minun oltava tähän hoitajaani yhteydessä.
tässä sitä siis ollaan,leikkini on loppumassa,en nousekkaan lentoon,vaan vaarana on vajota kaksi metriä mullan alle.
omasta mielestäni olen kyllä luiseva,mutta olotilani on hyvä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
mielestäni hoitajani dramatisoitui,konsultoituaan syömishäiriöiden asiantuntijakollegaansa.
en minä todellakaan ole mikään kävelevä luuranko ,vielä..
olen energinen ja tiedostan laihuuteni täysin.
minkäänlaisia oireita,ripulia ja ihottumia lukuunottamatta minulla ei laihtumiseni vuoksi ole tullut.
no katsotaan mitä se lekuri sit on mieltä ja mietitään sitten uudestaan,että olenko minä nyt niin hengenvaarassa,kuin sain eilen puhelun perusteella ymmärtää.
aion tästä päivästä lähtien kirjoittaa joka päivä tänne,sillä eihän sitä koskaan tiedä,että joudunko osastolle,tai kuolenko minä,mutta joka tapauksessa,jos olen poissa,niin valtuutan jonkun ystävistäni ilmoittamaan sen tähän minun päiväkirjaosiooni.
mut jees,uus päivä edessä,olen ollu hereillä jo viidestä lähtien ja puolilta päivin on aikomukseni lähteä keskustaan päin ystäviä tapaamaan ja tappamaan aikaa,jota minulla työttömällä riittää,liiaksikin.

ota minut mukaan äiti
älä jätä minua tänne
olen iso jo
olen valmis
olen nähnyt,että aikuisten maa on vielä ankarampi,kuin lasten
ja kaikki mitä luulin kauniiksi
onkin julmaa
älä jätä minua tänne,äiti
ota minut syliin
heijaa minut pois,
olen nähnyt elämän ja se kammottaa
ensi ihastumiseni ei kasvanut kiintymykseksi,
en koskaan solminut onnellista liittoa maailman kanssa,
älä jätä minua omaan sänkyyni nukkumaan,
älä sulje ovea,
minä haluan lähteä sinun kanssasi,äiti!!!

en voi katsoa tätä
otan oikeuden olla pieni ja surkea
menen kyyryyn itseni sisään
monen verhon taakse
näin ei luonto voinut tarkoittaa
joku käsitti väärin,ihminen,
tiede,joka teki enemmän kuin voi

jos olisin tämä potilas:
älkää raastako kylpyyn
älkää herättäkö syömään
se on väkivaltaa
haluan itse säädellä,
juoda jos janottaa
syödä jos on nälkä
antaa lämmön vapaasti kohota

olen väsynyt puhumaan,
vastaamaan yhä uudelleen,
miltä tuntuu..
päästäkää jo menemään,
en halua kuin nukkua,
te pitelette kiinni.
olisitte lähellä,
pitäisitte kädestä ihan hiljaa.
uni odottaa

linnunluinen tyttö on unelmani tässä kaiken kaaoksen keskellä.uusi elämäni on minun käsissäni ja aion ottaa siitä kaiken irti,tosin miestä en enää ikinä halua,nautin itsenäisyydestäni ja saan elää omassa maailmassani.ihanaa!

mies otti ja lähti toisen naisen mukaan minun ollessani poissa n.kk:n paino tippuu,jee!!!!!!!!!!!!vaakassa 38,mut peilissä en sitä oo vaan huomannu,mikähän lie mun näkökyvylle käyny,ku en näytä kyl yhtään sen laihemmalta ku ennenkään.joko vaaka on rikki tai sit mä oon oikeasti pääsemässä pois tästä elämän paskasta.tahdon kuolla niin laihana,ettei veljien tarvitse kantaa kuin arkun painoa,se ei oo paljon.pro-ana jyllää,kävin kattomassa luurankokuvia,ällötti ne kuvat,en mä näe itseäni semmosena.ainoo tietty on että paleltaa vähä väliä,mut kauneudesta on kärsittävä,onneks mies jätti,ei enää vahdi,et syönkö mä enää.edes yks hyvä puoli siinäkin asiassa,saan tehdä mitä haluan ja syödä mitä haluan.

ei olis enää kauaa,ku rakas kriminaalihulttiomieheni vapautuisi valtion hotellista tullakseen piristämään muuten niin syksynharmaita päiviäni ihan vain olemalla viekussa.oon jo miettiny valmiiks keinoja,joilla pidän mieheni kaidalla tiellä,sillä nämä valtion hotellivierailut eivät minua inspaa ja eiköhän lie miehenikin voisi jo siirtyä eläkkeelle rikollisen uraltaan.eiköhän se oo jo ihan tarpeeks terrorisoinu tätä meidän yhteiskuntaa,kun 13 vuotta elämästään on linnanjuhlia vietetty.jos se pirulainen kuitenkin päättää jatkaa kriminologian opintojaan kentällä,ni kaulimesta tulee.tämä täti meinas pistää linnavenkulamiehensä semmoseen kuriin,että siitä tulee oikein mallikansalainen ja poliisitkin voisivat vain tervehtiä kohteliaasti mieheni nähdessään....toivoahan saa ihan mitä vaan heheee

voiko kukaan olettaa että keskeltä parhaitten hellekelien,tottuisi yhtäkkiä puolet pienempään lämpötilaan ja kylmään sateeseen?? tuntuu kuin kesä olisi loppunut kuin seinään.Yhtäkkiä sää vastaa lokakuun kelejä vaikka tuntuu,että vielä hetki sitten t-paitakin oli liikaa. en tykkää yhtään näistä vuodenaikojen vaihtelusta,saati nyt tästä syksyn tulosta ihan kertalaakilla. olo on kuin pingviinillä vaatteiden paljouden takia,mutta ei läheskään yhtä lämmin.nytkin ulkona sataa vettä ja hyvä jos lämpömittari on jaksanut edes nollan paremmalle puolelle kipittää.SYKSYT ON PERSEESTÄ