joo,eilen oli tarkoitus hieman iloita sitä,että oon saanu painoo pidettyä jo yli viikon samoissa lukemissa,sit vaan tapahtui asia,mikä on mulle erittäin harvinaista,mutta joka tullessaan tekee todella paljon hallaa ajatellen,et mun maailma koostuu itseni tarkkaan kontrolloimiseen syömisen kautta ja että silloin kaikki on kunnossa,kun tuo kaava syömisen suhteen ei säröile.
eilen siis,otin keksin,fasupalan,hyvällä omalla tunnolla,otin toisenkin,enkä potenut syyllisyyttä,join teetä siinä ohessa ja huom,olin iloinen,sitten kaikki vaan karkasi käsistä.
en pystynyt hallitsemaan enää keksien määrää,jotka söin,pyysin vielä leipää,pullaa ja hapankorppuja,jotka kaikki söin.
huom,en ollut kotona vaan eräässä paikassa kylässä.
lopulta minua huimasi syödyt ruokien määrät ja oloni oli fyysisesti ja henkisesti todella paha.
kävelin kotiin rivakasti,mielessä vain yksi ajatus,että se epämiellyttävä täysi olo piti saada pois,vaikka tiesin kyllä,että sen päivän aikana oli jo kerennyt osa siitä kaikesta imeytyä elimistööni,mutta halusin vain itselleni takaisin sen tyhjän olon vatsaan ja koin itseni todella pettyneeksi,koen edelleen,vaikka tänään on tänään ja painokin on eilisen syömisistä tippunut,sillä tiedän sen olevan vain väliaikaista,huomenna painan taas enemmän,kunhan nestetasapaino palautuu.
haluan painottaa sitä,että tätä ahminta,oksentelua todellakin tapahtuu harvoin ja siksi se on minulle niin iso asia,sillä se romuttaa hyvin alkaneen päivän ja vielä kohdistuu lähipäiviinkin niin,että en pysty syömään normaalisti,vaan mielessäni kummittelee se ruokamäärä,ne rasvat,sokerit ja ylipäänsä se,että menetin kontrollin itseni suhteen ja todella pahasti.
tästä tuli melkoinen vuodatus,huh,mut sitä vartenhan mä tänne kirjotankin.
elämä on laiffii...ja paskat,elämä on perseestä,mä olen sieltä,ja suksin viivana vittuun takas,pois tästä maailmasta