IRC-Galleria

Sitä lowkey kuvaa tein sitten tänänkin iltana. Ei se pirulauta onnistu. Huomenna toivon saavani fiksumpien apua. Työnantajani, joka kuvaa suurimmaksi osaksi ihmisiä, oli melkein yhtä ulalla kun minä. Antoi ymmärtää ettei valoissani periaatteessa mitään vikaa ollut, mutta jäljessä kyllä. Naapuri studiossa on aika pähevä setä noita esineitä kuvaamaan, toivottaan että se ehtisi vähän vilkaista.

Nyt on kaikki valot töissä pystyssä odottamassa aamua. PItää mennä aamulla jatkaan kuvausta tuli kiire kauppaan, kun sielläkin olen viimeksi joskus viime viikon alkupuolella ehtinyt käymään.

Nyt on sellanen fiilis että kun tuota kuvaa on jo aika reippaasti tehty, niin _pakko_ se on saada onnistumaan. Keinolla millä hyvänsä. Paitsi photoshopilla, se ei nyt ole keino, vaikka lempikeinoni yleensä onkin.

Bongasin hesarista tänään ottamani kuvan eräässä työpaikkamainosilmoituksessa. Se oli postimerkin kokoisena siihen painettu. Olen selvästi urani huipulla. Varsinkin kun en ole luultavasti koskenut valoihin mitenkään. Tai hyvin vähän.

Tämä huippukuvaaja lähtee tekemään illalla sitä huippu lowkey kuvaa. Katsotaan keksinkö helpotta aihetta entisestään. Kaksi saapasta vaihtui jo yhteen aika nopeasti. Voi olla että kokeilen nyt kahta taas. Katsoo nyt. Toisesta jos saisi yksityiskohdan esille kuvan etualalle, esim nilkan rypyt ja toisesta sitten vaan ääriviivat taustalle... Tosin siitä pitää sitten neuvotella viisaampien kanssa että meniskö se tehtävän antoon sisälle. Mutta ainahan voi yrittää.

Koska koulu antoi taas mukavan määrän niitä tehtäviä, päätin sitten reippaasti niitä alkaa toteuttamaan. Olin Studiolla äskön kuusi tuntia tekemässä yhtä low-key kuvaa ja ei se onnistunut. Menen huomenna uudestaan, tällä hetkellä vain ei enää ajatuskulje. Pakko etsiä jotain kuvia missä asia on tehty oikein ja kunnolla, että voi sitten katsoa ja koittaa matkia. Kuvaan esinettä, se onneksi ei ainakaan marise kun säädän, ja sille ei tarvitse hymyillä.

Ensi lauantaina on sitten high key kuvan vuoron lapsesta. Pakko kokeilla sitä ensin, ei voi mennä tällä tavalla kun nyt. Tosin oletan että se voisi olla vähän helpompi, mutta vannomatta paras.

No, eipä ole ainakaan liian pätevä olo.

Sain tentin takaisin. Oli se mennyt huonosti, mutta ei niin huonosti kun oletin, ja minua pelasti se myös, että ryhmästäni muilla taisi mennä vielä huonommin.

Koitan nöyrtyä koulun tyyliin. Ei minulla omaakaan ole niin vahvasti, mutta noh, joo. Toisaalta kaikki jolle olen nurissut, jotka tietävät tyylin, sanovat vain olkaansa kohautellen "se kuuluu siihen". Ehkä minäkin opin tuon sopivan suodattavan asenteen joskus... Ja ehkä opin jotain muutakin.

Jos ihan oikein käsitin, sain melkein positiivistakin palautetta, kahdelta ihmiseltä vieläpä, toki se oli kiedottu laitateitä pitkin, mutta halusin ottaa sen positiivisena. Mutta kyllä sitä on kritisoitukin minua tällä päivälle. Paljon.

Kehut luovat myös paineita. Olisi kovin helppo olla harmaata keskistasoa, jolta ei odoteta enempää onnistumisia kuin epäonnistumisiakaan. Toisaalta, tuntuu että tuo koulu ei odota mitään muuta kuin sitä että kuka epäonnistuu tehtävän tulkinnassa enemmän ja kuka vähemmän.

Koulustani avauduin ystävälle:

"Tuntuu niin saakelin tyhmälle, kun siellä on muutaman vuoden -ei päivääkään kentällä työskennellyt -saman koulun opetuksen (muttei edes korkeinta) saanut neiti opettamassa, joka sanoo virheiksi sellaisia asioita jotka saman koulun mestariarvon saanut, alalla 25 vuotta työskennellyt sanoo hyväksi asiaksi"

Tein korjauksia kuviin vielä. Viimeisenä iltana, kuinkas muutenkaan. No tänään töissä ehdittiin ne katsoa ja sain yhden vihjeen, miksen siis korjaisi jos tiedän että kuvan voisi korjata helposti.

Menee vaan yksi cd uudestaan poltettavaksi, ei sen ihmeellisemppä + se käsittelytyö sitten. Ei vain ois hotsittanut alkaa tekeen kun oli jo paketti paketoitu valmiiksi. Joulunarut kyllä puuttui, en saanut tehtyä siedettävää kantta.

Huomenna kuulee sitten tuomion, pitäisi vielä päättää mitä numeroita niistä pyytää. Päätän sen varmaan viime hetkessä. Meillä pitää itse arvioida työt ensin. Ehkä olen kolmosen linjalla... tai jotain keskiarvoa, vaikeaa kun ei tiedä sitä tasoa millaisia numeroita saa mistäkin työstä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni on vahva eteenpäinpyrkimys siitä, että haluan oikeasti olla hyvä, parempi kuin muut. Luultavasti en sitä ole, mutta haluan silti.

Koitan oikeasti muistaa ottaa tuon koulutyökuva-cd:n mukaan töihin että työnantaja näkee sen, kertoo minulle kehtaako sen viedä ja päästääkö minut sen viemään.

Lukemiset on jäänyt. Ei ole muka ehtinyt. Kuvasin viikonloppuna filmiä, jonka piti olla polachorema, sellaista jonka voisi sellaisella vekottimella kehittää, siis 35mm filmiä, tavis filmijärkkään siis, diaa siitä olisi pitänyt tulla. Vähän kun polaroidkuvia.

No olin sit räiskinyt filmillsen polaroid-merkkistä diaa. Että oli väärä filmi, ajattelemattomuutta mennyt kameraan sisään. Otti niin sanotusti päähän kun asian tajusin. Tosin myöskin siitä kehityskoneesta mitä luultavammin puuttui yksi poksi. Pitää kysellä sen laatikon perään ja kuvata oikeaa filmiä, sitäkin on.

No, empä ole diaa kuvannut sitten hmm.. viiteen-kuuteen vuoteen, kun ihan muutaman ruudun yhteisdiafilmeille tms. On minulla silti projektori edelleen ja jokunen kelkka diaa kuvattuna (ja ihan kehystettynä), ei mitenkään mainitsevasti kylläkään.

En muista milloinka olisin viimeksi lukenut tenttiin, Taidehistorian tenttiin vuonna 1999 ainakin luin, sen jälkeen kun sen kerran repuutin.

Nyt on valokuvauksen perusteista tentti ja huomasin että olisi ehkä syytä lukea. Luulen että kouluni ei käsitä perusteita sillä että selitä ajan ja aukon vaikutus kuvaan, vaan pitää niiden tietämistä ja hallintaa itseselvyytenä. Ne juuri ja juuri hallitsenkin, muuta en... Pelottaa, ei pitäisi roiikkua täällä vaan jatkaa lukemista. 120 sivua tänään ajattelin vielä kahlata läpi. En ole yhtään luku ihmisiä. En opi juuri mitään pitkäaikaisesti lukemalla.

Olen käsitellyt kuvia töissä ja kotona. Töissä kyllä muiden ottamia vaihteeksi, ihan kiva käsitellä vain teknisesti tuijottamatta että "ois ton voinut kuvata toisinkin". Toisaalta koneella ei ole niin herkku istua, mutta tuossa helkutin ohjelmassa on opittavaa. Mulla jähmettyy kädet ja pää kun ollaa selän takana katsomassa mitä teen kuville. Tänään oli pari valokuvaajaa siinä, ja minä esitän sitten kysynyksen "miten poistan magentaa kuvasta" ei oikein osannut ajatella pelkäsi muka tekevänsä väärin...

Kouluun menevistä kuvista yksi on käsittelyn alla, siitä pitää yksi "leijuva" esine poistaa. PItää pitää huoli että ne on sen ensin arvostelleet ja sitten saaneet tietä miten sitä on muokattu, jos niiden on tarvis saada tietää. En usko että asetelmiani parantaa jos poistan photoshopilla esineitä kuvasta, toisaalta lopputuloshan sen ratkaisee. Kuvaajaksi tuolla opiskellaan eikä photoshoppaajaksi, tuntuu että ne ovat kyllä aika hyvin sekoittuneet itsellä, ja toisaalta en pidä sitä huonona asiana.

Noniin, kiire alkaa sitten helpottaa.

Hääkuvauskeikka meni minun osaltani mielestäni hyvin. Tiettävästi en ole unohtanut tavaroita ympäri maailmaa ja tavarat olivat siellä missä piti, silloin kuin piti.

Perjantain oma henkilökuvaus meni ihan siedettävästi. En täysin sitä osannut tehdä mitä olisin halunnut, mutta sinne päin kylläkin. Tosin osa oli myös sitä etten tiennyt mitä halusin. Pari tuntia oli ensimäisen ja viimeisen ruudun ottamisella väliä, eli yllättävän nopeasti otin. Toisaalta, koska malli saapui taiteellisesti myöhässä, aikaakaan ei enempään olisi ollut. Tuskin kuvat olisivat kyllä parantuneetkaan, ellei olisi alkanut valon rakentamista ihan alusta.

No kouluun tuosta kyllä saan kuvat -ja koulusta sitten palautteen. Nyt enää siihen niiden perusteiden tenttiin lukeminen jäljellä + kuvien käsittelyä.