IRC-Galleria

Koulussa tulee hulluksi.

On varmasti totta että minulla ona ivan mahtavan hieno ja aivan loistava työpaikka (josta olen kiitollinen) joka osallistuu hyvin minun koulutöihini, mutta voisi sitä myös ymmärtää että teen aivan saatanasti duunia niiden koulutöiden eteen, että jotain on minullakin pelissä eikä vain työpaikkaohjaallani.

Lapsi kuvasta pidettiin ja lasikuvakin selvisi ilman suurempia haukkuja (joka oli minusta ihme) mutta lowkeytin mustat olivat sitten liian mustia ja asiaa ei oltu täysin ymmärretty. nNiillä on aika paska tykki, mutta turha sitä siellä alkaa inttääkään. Saatiin tänään sellainen annos densitometriaa ja muuta mukavaa matemaattista kaavalaskelmaa eli valokuvauksen teoriaa ja ei tee mieli sanoa mistään mitään. Odotan innolla milloin he esittävät matemaattisen kaavan millä lasketaan kuvan visuaalinen kerroin.

Joo. huomenna digiä, kiinnostus vähän nolla, vaikka sen puolen opettaja onkin ehkä eniten ihmistä muistuttava henkilö (tosin myös ehkä noh, ei voi sanoa epäoätevä, muttei niin ylipätevä kuin yksi tapaus tuolla).

Perseelleen meni. Taas teknisiä ongelmia. Minä vittu en osaa pitää sitä salamaani sellaisella asetuksella että muut välähtäisivät oikein, tällä kertaa se oli sitten master-asentoon jäänyt, ja eihän ne isot välähdellkyt sillä. Huomasin sen puolivälissä kuvausta.

Viisi ja puolivuotias lapsi ei ollut kovin ohjeiden kuuntelu tuulella. Iloinen ja vilkas kyllä, mutta ei kameralle päin.

Sitten kun tajusin että mikä vikana oli salamoissa, olin jättänyt 800 asan sitten päälle, ja noh. sen huomasin vasta ruokakuvauksissa.

Ruokakuviin valot oli liian tehokkaat. aukolla 22 meinasi palaa puhki (tässä vaiheessa asa oli jo 100). Kuvasin munkkeja, jäätelöä (joka suli) kahvia jne. En osannut sommitella.

Aikataulut venyt ja lopulta mulla oli aikaa tasan puolitosita tuntia sitten studiolla käsitellä ne kuvat. Eihän sitä ehtinyt, ihan kamalaa käsittely tullut tehtyä mutta vaihtoehtoja on pakko alkaa mainostoimistolle. Työnantaja raakkas melkein 60 kuvaa jotka pitäisi käsitellä sinne. nyt on ehkä 40 tehtynä. Pakko mennä huomenna ennen koulua niitä vie tekeen.

Hyvä puoli että ei ehdi koulua murehtiin kun on muutakin murehdittavaa. Ja ne kuvat eivät mitään valon mestariteoksia olleet. Suurin osa todella paskaa. Kiva tehdä.

En tiedä onko huominen kuvaus hyvä vai huono asia. En ainakaan voi panikoida keskiviikon koulua, kun on ehkä syytä keskittyä siihen että hoidan sen huomisen kuvauksen. Vien sinne edellisiä kuvia mennessäni johon nyt voisi olla myös tyytyväisempi.

Lähden taas vähän mitä sattuu kalustolla liikkeelle. Kuvaan omalla kameralla, koska en halua kuvata nikonilla (koska en sitä osaa käytää, kun hyvin auttavasti, typeryyttä minusta lähetä reissuun vehkeellä jota ei osaa käyttää). Sitten en saa akkuvaloja mukaan. Neiti sai kyllä ihan valita ottaako yhden akkuvalo setin, jossa molemmat valot säätyvät samasta vai kolme salamaa jotka sitten tarvitsevat sähkön peräänsä. Ruuat kuvaa kyllä noilla loistavasti, mutta se hallissa juokseminen voi olla vähän ikävämpää.

Pitää muistaa viedä ne lapsikuvat myös sille perheelle huomenna. On minulla muistettavaa (jatkojohtoa, isompi muistikortti, kuva-cd, diat, kuvat, lapsikuvat... tuossa on lista top6 asioista joista jotain varmasti unohdan ja sitten kiroilen)

Ainii ja se koulun koekysymysten vastausten pitäisi jostain löytyä. Pitää keksiä jotain huomenna niihin. mm. kysymys selitä resoluutio kamerassa ja skannerissa (tulostimessa ja näytöllä osasin) siinä ei selitystäni hyväksytty... Jos joku tietää hyvän ja ytimekkään selityksen voisi sen kertoa minulle. Luulen tietäväni asian, mutten näemmä sitä osaa kertoa.

Koulukuvat saa olla ok. Käsitelty, valmiina ja tuomiota odottelemassa. En minä mihinkään ole täysin tyytyväinen, lapsi toimii eniten sitten muissa häiritseekin yksi sun toinen asia. Vietän nyt viikonlopun kerrankin en väännä kuvia enää (lopetin sen äskön, kuvien käsittelyn). Töissäkään ei ole mikään kaatumassa niskaan.

Olen yrittänyt käsitellä kuvia ja se lowkey kuva ihmisestä on paljon v-mäisempi käsitellä mitä luulin. Kun korostaa ihohoukosia ottamalla mv:n siniseltä kanavalta, saa kyllä aika paljon vaikeuksia kaupan päälle, lisäksi valo on ollut vähän väärässä kohtaa, joten sitähän koneella pirun kätevästi yritän korjata.

Tulee saakelinmoinen kiire noiden kanssa. Tiistaina on sitä paitsi työkuvauskeikka, johon pitäis myös samana iltana saada kuvat eteenpäin.

Olen töissä nyt läppärillä, sain ihan työpöydänkin. Läppäristä johtuen yritän käsitellä kuvia kotona joka ei ole niin tehokasa, kyllä siihen powerbookiin tulee oikea näyttö, jahka työnantaja saa sen tarpeeksi ison näyttönsä tilauksestaan. Eikä se läppärin näyttö näyttänyt niin väärin värejä, värit oli oikeastaan samat kun isolla työkoneella (joka täysin loogista kun molemmat on sentään kalibroitu), mutta se katselukulma on siinä kyllä pirullinen ongelma.

Olkoot se valkoinen. Viedään sinne niin helvetin tusinaluettelu kuva jatkojohdosta kun olla ja voi, sen mitä kuvasin lauantaina. En jaksa. photoshoppaan sen kuntoon töissä ja itken sitten kritiikissä.

Töissä kone nousi henkiin kun feenikslintu ikään. Hyvä niin. Otin sieltä pari kuvaa josta voisi nyt vääntää lopulliset. Se esine lowkey ja ihmis highkey, jälimmäistä naapuristudion setä piti ihan hyvänä "paitsi noi jalat ovat omituiset" (eihän se voisikaan olla mahdollista ettei kuvassa mitään vikaa olisi).

Ihmislowkeystä tuli palautetta, ei se nyt niin hyvä ollut kun kuvittelin. Pitää tehdä sille jotain vielä. Tai siis kouluversio siitä jokatapauksessa pitää tehdä, mutta muutakin kuin mitä kuvittelin pitää tehdä. No hyvä että sanotaan.


Eli periaatteessa nyt ois kaikki kuvattu, ja edessä käsittelyä. Kaksi kuvaa (lasi ja valkoinen) olisi kiva tehdä uusiksi, muttei riitä aika ja energia. Kai tolla keskitasolle siltikin ryhmässään pääsee.

Valkoinen ei onnistu. Kuvasin tänään taas. Niihin makrokuviin en osannut tehdä valoja. Sitten kuvasin ei makroja, mutta en osannut sitäkään. Tosi kökkö esitys tuli tehtyä, sellanen vara-vara-versio jos tässä en muuta saa aikaiseksi.

Töissä kaatui sitten työkone. Ihan kunnolla, en saanut siitä muuta kuin helkutillisen tuuletuksen päälle. Siellä on maantaintyökuvani, josta ei tietenkään ole varmuuskopiota ja käsiteltynä koulukuvia ilman varmuuskopioita (alkuperäiset on muualla kyllä). Olihan siellä muutakin ja paljon tärkeämppä, mutta ei minun kuviani. Toivottavasti se nyt kuntoutuu, ja kovalevy ei ole mennyt siitä, takuu on jäljellä, on tosi uusi kone.

Käsittelin lowkeykuvaa kotona, se ei ole täysin annetttujen vaatimusten mukainen mutta minusta silti paras kuva noista mitä nyt oon kouluun tehnyt. Siis kuvallisesti, ei kouluni mielestä.

Katsoo jaksanko huomenna palata valkoista kuvaan. Väsyttää aika paljon jo kaikki.

Sain kuvattu sen lowkey-henkilökuvan tänään. Se meni yllättävän kivuttomasti, parista syystäkin, ensimmäinen syy oli että työnantajani istui mallina. Tuli hyviä vinkkiä "sitä valoa voisi siihen toiseen suuntaa yrittää kääntää". Toinen syy oli sitten että naapurinstudion setä (tykkää muuten varmaan kovasti kun sedäksi kutsun) mutta kumminkin oli demonnut yhellä valokuvaajan alulle saman tyylisen kuvan, jossa työnantajani oli myös istunut mallina. Näin tämän kuvan ja oli helppo apinoida.

Tein kuvaan tietoisesti pari juttua josta kouluni, tai se opettaja joka arvostelee, ei tule hyppimään riemusta kattoon, juuri sitä mistä varotettiin "mutta kun kerran naapuristudiossa sellainen demottiin". Kun nurisin tästä työnantajalleni, että tästä tulee kyllä sanomista niin työnantajani sanoikin että ehkä tällä naapurin studion kuvaajalla on enemmän kokemusta kun opettajallni, ja se on aivan totta.

Olen katsonut kuvat vasta läppärin näytöltä, mihin ne suoraa kuvasin ja siinä ne näytti minusta ok:ltä. Huomenna palaan asiaan ja kuvaan sen valkoisen esineen, toivottavasti paremmin. Pitää kuvata omalla kameralla, mutta obtiikan sain lainaksi, jolla pitäis makrot onnistua. Se on hyvä se. (voi olla että haukkaan taas liian isoa palaa, kun koitan tehdä vähän lähikuvan tyylistä kuvaa).

eli jatkuu...

(alkaa tämä helpottaa kun tuo lowkey on kuvattu nyt ihmisestäkin, valkoisilla esineillä kun ei ole aikataulujua omia, tai huonoja päiviä).

Koulutyöt on edelleen vaiheessa, vajaa 2vk aikaa. Luin sunnuntaina ohjeista että kaikissa pitäisi olla erirajaus/kuvakulma. Teki mieli kirota. Eikö se saatana riittäis että tekis ne "virheettömästi", no nyt aletaan kuvaan sitten makrona varmaan valkoista. Sitten kun aletaan. Ehkä perjantaina. En minä ole uusien kuvakulmien ja rohkeiden rajausten pelkääjä, mutta kun esimerkiksi tausta on oltava (näin käsitin) joka kuvassa, niin tiukat yksityiskohdat on poissa, sitten kun tuo valojen rakentaminenkaan ei ole niin yksinkertaista... Tiedän kyllä millainen ainakin yksi rajaus pitäisi olla kouluuni, mutta kapina henkeni on siinä vaiheessa ettei sellaista huvita tehdä. Kaivan vertakin siis nenästäni.

ja peruin sen lupauksen. Mutta sellainen olo oli kyllä. No ok, heräsin aamulla kovaan hartia ja pääkipuun, olin aika tujuissa särkylääkkeissä kuvauskeikalla, pää edelleen kipeänä mutta ei sitä silti niin törttö olisi tarvinnut olla kun olin.

Kaikki lähti siitä kun en saanut akkukkeikkasetin salamaa välähtään. Kovasti yritin, kuvattava (joka kyllä oli 15min etuajassa) niin jökötti paikalla ja minä korviani myöten punaisena mietin mitä teen. Soitin sitten työnantajalle joka kertoi ystävällisesti että kamerassa kiinni oleva salama, jolla väläytän pitää olla Manuaalilla. Aivan niin kuin tätä en olisi tiennyt, ja käyttännyt kyseistä settiä ennenkin, niin nyt en sitä tiennyt. Homma pelasi kun vaihdoin sen salaman sille manulaalille. Hermostuin ja tuntui että sössin ne potrettikuvat siinä sitten.

No, kuvauksethan eivät tähän loppuneet vaan ruokapöydästä piti ottaa fiiliskuvia ravintolalle. Tällä kertaa en osannut käyttä kameranjalustaa. En saanut kameraa pystyasentoon yhtään mitenkään päin. Ei varmaan tarvitse mainita, että olen samaista jalustaa käyttänyt ennen ihan hyvällä menestyksellä. No tämän asian ratkaisin niin että "minä mitään jalustaa tarvitse" Kamera irti, unohdetaan vallitsevat valot ja salamoilla kuvaukset. Yksi salama jalustalla ja toinen kamerassa, yllättävän hyviä niistä tuli.

Kolmas kuvaus olikin sitten lehdistökuvia palkinnonjakotilaisuudesta. Oli niin pimeää että obtiikan tarkennus heitteli ihan minne sattuu. Sen lisäksi puolivälissä tilaisuutta (tietenkin ne oleelliset kuvat otettuani) tajusin että kun herkkyys on 800:sella, ei haittaa että katto on ties missä pilvissä, kyllä se käsisalamakin sieltä takaisin tulee, eikä tarvitse siis suoralla salamalla kovia pläjäytellä (mitä olin tehnyt sitä ennen).

Helkutti että oli fiksu olo kun ajoin tuolta keikalta pois, kaikki kuvaukset siis oli samassa rakennuksessa. Lehdistökuvat ovat jo sitten liikkenteessä, tuskinpa mihinkään isoihin lehtiin tulee, alansa julkaisuihin varmaan.