Lilyllä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä James suunnitteli. Tämä oli ainoastaan käskenyt häntä pukemaan päälle ja herättämään Harryn; sitten he olivatkin jo ilmiintyneet Manchesterista Lontooseen Siriuksen ja Remuksen keittiöön. Remus istui jo keittiön pöydän ääressä kulmat koholla.
“Olette varmaan lukeneet lehden”, hän totesi nähdessään Jamesin innosta polttelevan katseen.
“Kyllä vain.”
“Ja nyt aiotte arvatenkin tehdä jotakin kieroa Siriukselle.”
“Oikeassa olet.”
Remus huokaisi. “No, mikäs siinä sitten. Mitenpä minä voisin teitä estää.”
“Hyvä, että olet hyväksynyt kohtalosi, Kuutamo”, James sanoi ja taputti häntä päälaelle. Hän kääntyi ympäri ja käveli päättäväisesti keittiön ovelle karjaisten niin lujaa kuin suinkin pystyi: “KUOLONSYÖJIÄ!”
Vaikutus oli välitön. Siriuksen huoneesta alkoi kuulua sadattelua ja kolinaa, joka kuulosti epäilyttävästi siltä kuin Sirius olisi pudonnut sängystään. Sitten huoneen ovi lennähti auki ja Sirius pomppi keittiöön erittäin epämukavannäköisessä asennossa. Hän piteli sauvaansa toisella kädellä, ja käytti toista apuna yrittäessään kiskoa housuja jalkaansa. Se ei onnistunut kovin hyvin, vaan hän iski leukansa keittiön
ovenkarmiin. Hän kirosi railakkaasti.
“Mitä nyt?” Arianna tuli hänen perässään keittiöön erittäin pöllämystyneen näköisenä. Hänelläkin oli vauhko ilme kasvoillaan ja taikasauva kädessään.
“HAH!” James huudahti voitonriemuisesti.
Sirius seisahtui siihen paikkaan. Hänen ilmeensä muuttui säikähtäneestä varoittavaksi.
“Kuolonsyöjät?” hän kysyi hitaasti ja uhkaavasti.
“Olkoot vaikka kuussa, ei se minua kiinnosta!” James sanoi hilpeästi.