huudan apua, mut
kukaan ei kuule
sydämen repien palasiksi tuules
mä tiedän, pystyn jatkamaan
lupaan itselleni pysyy vahvana.
katson taivast, näen lentävii lintui
niiden sadat siiveniskut
tahdittamas itkui
.. kukaan ei huomaa, ja yksi tippui
kun
elämä ei tarjonnutkaan onneen pääsylippui
mikä oikein, mikä väärin, kuka vastaa
..mustavalkokuva tuskaani kuvastaa
kulissejen rakentamist
kuka enää jaksaa
halu elää, vai
poispääsemisen tarve kasvaa
missä ratkasu kun on kädessä sydän
ja mitä enää tehdä kun
ei mikään tunnu hyvält
missä auttava käsi, missä vastaus kysymyksiin
..missä tieto
etten olis enää yksin
helppo antaa periks ku ei tiiä mitä maalis
..elää kuplassaan ku kultakala vaasis
sirpaleita keräten pelkäs epätoivos
et joskus vois elää muutenki ku elää toivos.
huudan apua, mut
kukaan ei kuule
sydämen repien palasiksi tuules
mä tiedän, pystyn jatkamaan
lupaan itselleni pysyy vahvana.
olin pohjal, sä toit valon elämääni
sä autoit mua näkee eläväni väärin
.. sä otit kädestä kiinni ja nostit
silmät säihkyen enkeli valoa loisti.
.. se hetki, se tunne
katsoen silmiin tunsit saman tunteen
samal kuulen salaisuuden
pelastat mut, silität mut uneen.
mitä tänään, mitä huomenna
..
päivä päivältä lähempänä kuolemaa
mitä tänään, mitä huomenna
.. avasit silmäni, nyt näen kulkea.
auringonsäteet, kyyneleet ja sanat
myrskyn jälkeen akut ladattava
elämä hauras, pienempi paha
jättää järki, sydämellä valittava.
huudan apua, mut
kukaan ei kuule
sydämen repien palasiksi tuules
mä tiedän, pystyn jatkamaan
lupaan itselleni pysyy vahvana.