kyllä ne nyt tempun sysäs ku lapselta vei tietokoneen ja piilotti sen hopeelusikka laatikkoon. mun mielest siihen vaaditaan tietynlaist kekseliäisyyttä, koska missään nimessä mä en ois osannu mun konetta ettii hopee lusikoiden seasta. sehän oli vaan pieni muotosta kiristystä, jotta se ihana teinimutantti hirviö joka ei koskaan tee mitään (nimellä tunnetaan) sais jonkilaisen järjestyksen aikaseks huoneeseensa. onneks mul oli ihan muit suunnitelmii täks päiväks ja vein tätä matsii ainaki 8-0.
sunnuntain hyppikselle saan lainaks kivan kinkun haarojen väliin. kokeilin sitä torstaina ja hämmästyin kui yhteistyöhalune ja upee se oli mun pohkeiden välissä. innolla ootan mitä syntyy tulevasta kouluhevosesta ja tän hetkisestä kouluratsastajasta estetunnilla. palataan tähä sunnuntaina?
ja hei ku oon vitun lahjaton panostaja ni huomen pitäs vahingos ruveta lukee koulukirjoi ja pitäs mennä tsekkaa uus reitti koululle ja pitäs ratsastaa ja se mitä ehkä eniten ja mieluiten tekisin jatkaisin tota romaanin lukemista mistä käydään suuri kirjallisuus keskustelu. ei venäjä mä sanon, sillä mun keskustelu taidot ei oo kauheen pitkälle kehittyneet ja asialliset.
mikä onkaan se hurmaavin hymy jota ei voi vastustaa? entäpä se pelimiehen hymy jonka leikkiin voi muutamaks minuutik uhrautua? siinä teille pähkinä nakerrettavaks, asiahan on mulle päivänselvä pihvi.
suuuuurin kiitos ja kuittaus tält erää. rakastan tätä päivää.