mut silti ulkona sataa lunta.
Mä en muute tarvii nykyisi enää ollenkaan unta.
Mä ymmärrän maailmaa,
mä oon valaistunu.
Mulle aukes sellanen kolmas silmä otsaan,
sen jälkeen en oo nukkunu.
Helpottaa elämää iha helvetisti tää telepatia.
Ei tarvii ees puhuu,
ja silti menee perille jos on asiaa.
Ja mä pystyn liikuttelee esineitä ajatuksen voimalla.
Ihanan rauhaisaa,
tääl sängyn alla.
En oo viel kertonu mutsille,
et mulla on näit kykyjä.
Se on vähä sekasi,
se luulee et mä nään jotain näkyjä.
Mut sitku kerron,
nii saa vaan olla ylpeä pojastaan.
Ei oo varmaan arvannu sillonku on oottanu
ainut lastaan.
Älä nyt jaksa mutsi valittaa,
emmä haluu mennä ulos.
Olinhan mä viikko sit niis bileis,
syö nyt vaan ne muros.
Ja koita nyt vittu tajuta,
etten mä todellakaan,
haluu hengaa niitten vitun kuolevaisten kaa.
Mut haettiin,
mä luulen et ne o enkeleitä.
Tää on tosi kirkas paikka,
ja tääl o seinätki pehmeitä.
Ei mikään diileri näin hyvää kamaa,
ku nää, heittä.
Ei oo yhtään yhtään
ikävä entisii paska bileitä.
Nää on kaikest samaa mieltä,
sanoo vaan: "Joo, joo, kyllä, kyllä."
Ja tarjoilee mulle ruokaa,
ei missään palvelu tälle tasolle yllä.
Mä oon ku kuningas,
ja valkoiset alamaiset mua palvoo.
Koko mun elämäni aikana
ei oo ikinä ollu näin hyvä olo.
Joo, mä keksin,
tän täytyy olla taivas.
Välil ne sitoo mut kii,
et mua ei vietäs pois niilt ja täst paikast.
Nii paljon nää enkelit mua rakastaa.
Välil vähän pistää,
mut mä tiedän ettei ne tarkota satuttaa.
Ja helvetti,
on jossain alempana tuolla.
Välil ne huutaa siel nii,
et siihenki vois varmaan kuolla.
Mä tiedän enkelit on olemassa
vaan mun takii,
ja mä oon Jumala.
