Apina takoo rintakehästäni ulos. En pysty hengittämään rauhallisesti.
Seis.
Aukaisen silmäni, maailma onkin paljon vähemmän kirkas kuin mitä näin. Suljen silmäni. Kaikki mielenkiinto on teeskenneltyä, kahden sekunnin jälkeen puheesi on minulle pelkkää taustamelua. Mieleni syöksyy karkuun tätä kamalaa kiirettä, paikallani istuessa tuntuu että liikun liian nopeasti.
En
Pysty
Keskittymään
Mihinkään.