IRC-Galleria

Se aamu oli vaikea, sumein silmin tuijotin digitaalista näyttöä ja yritin saada selvää siihen piirtyneistä numeroista. Lämpimän sylin kutsu oli kuin kävelisi nuoralla kanjonin yllä tietäen että lankeaa. Joskus olisi vain heittäydyttävä ajan virran vietäväksi, he jotka taistelevat vastaan murenivat kuin kuiva lehti paiskautuessaan kivistä rantatörmää päin. Painoin pääni tyynyyn ja kuuntelin hetken rauhallista hengitystäsi.

Unimaailma, täällä olin myös hyvässä seurassa. Lämmin ja rauhallinen tila, ei kuitenkaan seesteinen. Ymmärsin että jokainen hetki on tärkeä, jokainen hetki voi olla käännekohta. Mitä siihen sanoisivat itseäni viisaammat, he jotka olivat jo moisista käännekohdista joutuneet selviämään. Pelko täytti sydämeni, ehkä jos vain antaisin virran viedä voisin kellua rauhassa ja välttyä väkivaltaisilta riuhtaisuilta.

Vaikea aamu, oliko minulla vapaa tahto, vai olinko kenties riivattu? Nykäisin itseni ylös, riuhtaisin vaatteet päälleni. "Jatka unia, rakastan sinua." Suutelimme, juoksin portaat alas ja olin jo matkalla.