IRC-Galleria

Pettymys. Jouduin heti aamusta sian pierun aikaan lentokentälle seminaariin, joka oli yhtä mielenkiintoinen kuin masturboiva torakka. Tämän työkomennuksen takia jouduin kaiken lisäksi laittamaan puvun päälle ja perumaan kovin odotetun nettiystin tapaamisen. Ei se mitään, näytän hyvältä puvussa mut en niin hyvältä et se ois korvannu ton toisen jutun.

Toinen pettymys. Eräs tärkeimmistä Vilsun elämän ihmisistä on tekemässä eroa vuosikymmenien elinkumppanistaan ja rinnallaratsastajastaan. Tiedän, miltä se tuntuu ja tiedän, etten voi oikein mitenkään auttaa. Sattuu. Jos jonkin asian voisin tästä maailmasta poistaa, niin erot. Ja kattilan käsikahvojen tiskaamisen. Siitä roiskuu aina tiskiainetta simmuihin.

Kolmas pettymys. Joku heitti itsensä metron alle. Tai no... mitä se minua liikuttaa. Tätä tapahtuu kuulemma kantsussa vähän väliä, mutta ei siitä uutisoida... stenkka tee tästä biisi.

Älkää lukeko tätä. Tänään ei leikitä. Isi ei nyt jaksa.
Kiitos Kaisa-mussulle ja Leiju-nuijalle illan piristyksistä! <3

Huomenna kerron vain kivoja juttuja.

Ensinnäkin, kukahan helvetti tätäkin tulee joskus lukemaan? No eniveis:

Tänään oli hieno päivä. Vaikka raappasinkin sladdi otsassa auton ikkunoita, niin töissä oli jo piristämässä uusi Rammsteinin platta. Se on hieno levy. Se saa pään heilumaan ees taas. Ihan niin kuin tennis.

Yleisön painostuksesta kirjoitin Tuhma-lehteemme keikka-arvostelun viime lauantaisesta 51 Koodia -orkesterin Savitaipaleen keikasta. Sen jälkeen mietin, että ensi Savitaipale-reissulla saan todennäköisesti turpaan ja olalletaputuksia. Paska nakki - toiselle kun kumartaa, niin toiselle pyllistää. No mutta turpaan ja pesää saa harvemmin, niin kyllä sen kestää. Tai ne molemmat.

Kaiken muun hyvän lisäksi sain tilattua tänään ison läjän itse suunnittelemiani paitoja, jotka on jo herättänyt laajaa kiinnostusta... tai no... ainakin Kuosi-Kaisa tykkää. Ja Kaisa onki kivempi ku monet yhteensä! <3 Sydämen kohdalla luodinreikä, josta valuu verta. Cool. Angstia, prkl! Vaikka oonkin kiva poika ja hauskakin joskus. Tämän jälkeen kävin miettimään, mistä ihmeestä revin rahat paitoihin, kun ennakkotilauksia on niin vähän. Lopetin miettimisen.

Loppuillan mietin, että olen ihan kohta Slovakiassa! Palmujen, pyramidien ja vapauden patsaan luvatussa maassa. Tai niin myö Janin kanssa ainakin muisteltiin... paree olla hieno reissu.

Koko päivää jaksoi piristää Työvoimatoimiston sivuilta löytynyt työpaikkailmoitus. Laitilan virvoitusjuomatehdas haki täyspäiväistä Kukon panijaa. Ja ne maksaa siitä vielä palkkaakin! *vink vink*

En mie jaksa enää. Loppus.