IRC-Galleria

Mietin tänään ihmisiä, jotka tuppaavat olemaan täydellisiä. Ihmisiä, joilla on tapana tuoda esille toisten huonot puolet ja ne hyvät jätetään synkkään varjoon; jos niitä nyt tohditaan edes huomata.

Se on jännä juttu, miten näillä täydellisillä ihmisillä tuppaa sitten kuitenkin olemaan muita enemmän ongelmia ja elämä menee kahtasataa tiiliseinään. Onhan se toki sinällään ymmärrettävää, koska vain itse on täydellinen ja muut enemmän tai vähemmän puutteellisia. Ja edes täydelliset ihmiset eivät voi rakentaa elämäänsä kokonaan yksin ja oman onnensa nojaan. Brutaalia, eikö?

Se on jännä juttu, miten nämä täydelliset ihmiset tuppaavat sitten lopulta jäämään yksin ilman tosiystäviä - saati mitään sen vakavampaa. Tosin täydellisten ihmisten on huomattu välillä elävän laumoissa, mutta toisen täydellisen ihmisen ystävyys on yhtä tyhjän kanssa, koska keskustelu ja palaute on tietenkin aina täydellistä - luonnollisesti. Ja ihminen ei kehity, jos ei saa peilattua, hyväksyttyä ja kehitettyä omia heikkouksiaan ystäviensä kautta. Toisaalta, eihän täydellisillä ole heikkouksia...

Se on jännä juttu, miten jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää neuvoa täydellisiä, joilla silti jostain kumman syystä menee huonosti ja jotka eivät ole valmiita tarttumaan itseään niskasta kiinni ja tekemään asioilleen jotain neuvoista huolimatta. Samalla huomasin tänään, kuinka paljon elämässäni on minulle rakkaita ja minua rakastavia ihmisiä, joille lupaan pyhittää tästä päivästä eteenpäin enemmän aikaa.

OT: Tein taas ruokaa. Maistui. Ja nostin putkimiesten arvostusta.

Mieleen tuli vielä, kun tilasin Hämeenkadun joltain nakkikopilta meille hodarit. Se oli siis pienenpieni nakkikoppi, pieni luukku oikeastaan. No mie fiksuna ja filmaattisena täräytän kuitenkin myykille, että "3 hodaria, ja me otetaan ne mukaan!" Aiheutin jonossa "pientä" hilpeyttä... Jani sanoi vielä, että "eiku sano sille et me tullaan syömään ne sinne koppiin!" x) Mutta ei se myykkikään täysillä jauhoilla leiponut, kun kysyi vielä varmuuden vuoksi "Niin, nää tuli siis mukaan?"

Ärsyttää. Ku ei voi kertoa sitä Laten vitsiä netissä, kun siihen tarvii sormia.

Sunnuntain suurimpiin mietteisiin lukeutui ajatusleikki, jos puhe tulisikin takapuolesta ja pierut suusta. Paljon enemmän naurua maailmassa. Ja sanojen syöminen vaikeutuisi.

Nyt ruoan laittoon. Rauhaa, rakkaat.

Mun ja Tampereen suhde on edelleen lämmin ja rakastavainen. Hieno kaupunki, hienoja ihmisiä. Pari satunnaista mieleenpainunutta ilmiötä:

Atigin pitsa, jonka keskellä oli pyöreä pitsaton alue. Eli reikä. Pitsassa! Reikäpitsaa. Ja sen lisäksi saman lätyn keskialueelta puuttui pitsapohja kokonaan. Mietittiin, että helpompihan sitä pohjaa on tietysti sormella pyörittää, jos siinä keskellä on reikä, mihin sen sormen tökkäsee.

Aseman Ale-pubi ja sen karaoke. x) Siellä oli laulajia, jotka näyttivät miehiltä ja kuulostivat naisilta ja päinvastoin. Sekä yksi naaraspuolinen ihmissusi (tosin sukupuolesta ei mennä takuuseen...). Onneksi meiän Santeri Suokukko lauluillaan pelasti sen, mitä pelastettavissa oli.

Nyt isi on taas aika väsy. Kaisa, Jani ja Late, mii lav juu. <3 x)
Huomenna ehkä lisää. Ehkä.

Pitäkää huolta lattiakaivoistanne. Ne on kuin sivistys; niitä ei huomaa ennen kuin ne puuttuu.

Elämä on ihanaa. Paino nousee, vaikka maha ei kasva. Ja huomenna Tampereelle! Jani, hier vii kam! \o/

Tästäpä tuli tyhjentävä.

Nii ja kuunnelkaa rokkia ja heviä. Ja Depeche Modea. Uso pois.

Bisnekset luistaa ja kuntokin on vallan mainio!

Uusi Jumbo nähty; on se iso ja kaunis. Illalla kuntoilua ja viemärin avausta. Sen lisäks, ettei se oo muutenkaan kivaa, kun hiukset lähtee päästä, niin sekin vielä, että viemäritkin menee tukkeeseen tupeista. Mutta pikkuvikoja. Voitte viedä Vilsun hiukset, muttette pilkettä silmäkulmasta ja hymykuoppia!

Tänään on ensimmäinen päivä, kun mietin tosissani, että miks ihmeessä näitä tänne kirjoitan. Ja keksin, että näitä on kiva lukea vuosien päästä... ja nää säilyy varmaan pari kuukautta max. =D Pieni oudostaminen hiipi mieleen. Puhalsin sen pois. *puuuh puhhhsllsrsrsr* (<- ko. puhallus)

Sen lisäksi mietin, että olen hieman huolissani Kaisan unimaailmasta niin kiehtova kuin se sinällään onkin... ja vielä senkin lisäksi mietin, että huolestuneisuuttani lisää, että joudun jakamaan yösijan kyseisen bileneidin kanssa ens viikonloppuna. x)

Mutta huoleni haihtuu samantien, kun mietin, että ensi viikonloppuna TaNpereelle ja siellä on kaksi kultaakin kalliimpaa ystiä, joiden kanssa ei oo koskaan tylsää! <3

Rauhaa ja rakkautta, ipanat.

Perjantai:
Tetra viiniä + mie, juihnu, asseri ja sohvi. Hotelli Vantaa. Rock rock!

Lauantai:
Rapula. Messut. Rock rock! Perustan kurssin. "Näin ihailet feminiini-ihmisten rintakehiä ja takapuolia ilman, että ne huomaavat sen". Pitää vain löytää sille vetäjä. Myö ei Jussin kanssa oikein oltais hyviä.

Sunnuntai:
Lööbausta. Kokkausta. Maha täynnä, rauhaisat ajatukset, hyvä mieli. Nyt olisi kiva olla eläin. Tai siis omistaa. Luen koirakirjaa. Ja Thomas Harrista.

Riisijauhelihapata onnistui poikkeuksellisen kivasti. Vaniljarutikurtti teki kivan säväyksen. Sulatan ruokaa, siis olen.

Kutsu synttäreille lauantaiksi, jee! Ja DigiExpo- ja SkiExpo-messut viikonloppuna, jee!

Kuten lupasin:

Tänään meni kaikki hienosti. Töissä onnistui eräs syksyn tärkeimmistä projekteista ja pääsin vielä ajoissa kämpille... jälkimmäiseen on mennyt aikaa tottua, kun on ollut nyt syksyllä kuukaudenkin putki ilman normaalia työpäivää. Mut so what, pitää painaa, ettei elämä käy painaa! =P

Kämpillä kolmessa tunnissa ruoan laitto, tiskaus, pyykinpesu, imurointi, pölyjen huiskinta, kukkien kastelu, lenkillä käynti ja suihku! Vähäks oon hyvä ja paras. Pitkästä aikaa voittajaolo...

No pari miinusta. Vasen peukku vuotaa verta ja törmäsin taas vanhaan ongelmaan ja jankkaamiseen, kun erään tutun mielestä sinkkuus ei sovi minulle. No ei niin, mut nou kän duu! Been there, seen that, got the t-shirt.

"Mä voin suunnitella mun koko elämän, vaimon ja viran ja talonkin. Mut kaikki menee toisin; joku suunnittelee mua paremmin." - Olavi Uusivirta

Nyt miettimään maailman parhaalle iskälle maailman parasta lahjaa! <3

Ai niin! Ja vain kaks röökiä tänään!

Pettymys. Jouduin heti aamusta sian pierun aikaan lentokentälle seminaariin, joka oli yhtä mielenkiintoinen kuin masturboiva torakka. Tämän työkomennuksen takia jouduin kaiken lisäksi laittamaan puvun päälle ja perumaan kovin odotetun nettiystin tapaamisen. Ei se mitään, näytän hyvältä puvussa mut en niin hyvältä et se ois korvannu ton toisen jutun.

Toinen pettymys. Eräs tärkeimmistä Vilsun elämän ihmisistä on tekemässä eroa vuosikymmenien elinkumppanistaan ja rinnallaratsastajastaan. Tiedän, miltä se tuntuu ja tiedän, etten voi oikein mitenkään auttaa. Sattuu. Jos jonkin asian voisin tästä maailmasta poistaa, niin erot. Ja kattilan käsikahvojen tiskaamisen. Siitä roiskuu aina tiskiainetta simmuihin.

Kolmas pettymys. Joku heitti itsensä metron alle. Tai no... mitä se minua liikuttaa. Tätä tapahtuu kuulemma kantsussa vähän väliä, mutta ei siitä uutisoida... stenkka tee tästä biisi.

Älkää lukeko tätä. Tänään ei leikitä. Isi ei nyt jaksa.
Kiitos Kaisa-mussulle ja Leiju-nuijalle illan piristyksistä! <3

Huomenna kerron vain kivoja juttuja.

Ensinnäkin, kukahan helvetti tätäkin tulee joskus lukemaan? No eniveis:

Tänään oli hieno päivä. Vaikka raappasinkin sladdi otsassa auton ikkunoita, niin töissä oli jo piristämässä uusi Rammsteinin platta. Se on hieno levy. Se saa pään heilumaan ees taas. Ihan niin kuin tennis.

Yleisön painostuksesta kirjoitin Tuhma-lehteemme keikka-arvostelun viime lauantaisesta 51 Koodia -orkesterin Savitaipaleen keikasta. Sen jälkeen mietin, että ensi Savitaipale-reissulla saan todennäköisesti turpaan ja olalletaputuksia. Paska nakki - toiselle kun kumartaa, niin toiselle pyllistää. No mutta turpaan ja pesää saa harvemmin, niin kyllä sen kestää. Tai ne molemmat.

Kaiken muun hyvän lisäksi sain tilattua tänään ison läjän itse suunnittelemiani paitoja, jotka on jo herättänyt laajaa kiinnostusta... tai no... ainakin Kuosi-Kaisa tykkää. Ja Kaisa onki kivempi ku monet yhteensä! <3 Sydämen kohdalla luodinreikä, josta valuu verta. Cool. Angstia, prkl! Vaikka oonkin kiva poika ja hauskakin joskus. Tämän jälkeen kävin miettimään, mistä ihmeestä revin rahat paitoihin, kun ennakkotilauksia on niin vähän. Lopetin miettimisen.

Loppuillan mietin, että olen ihan kohta Slovakiassa! Palmujen, pyramidien ja vapauden patsaan luvatussa maassa. Tai niin myö Janin kanssa ainakin muisteltiin... paree olla hieno reissu.

Koko päivää jaksoi piristää Työvoimatoimiston sivuilta löytynyt työpaikkailmoitus. Laitilan virvoitusjuomatehdas haki täyspäiväistä Kukon panijaa. Ja ne maksaa siitä vielä palkkaakin! *vink vink*

En mie jaksa enää. Loppus.