IRC-Galleria

Sain ehkä persoonallisimmat lahjat ikuna <3

Ellulta: Ehkä ihunin lahja koskaan! <3 Iso lasitaulu, jossa n. 70 Vilsun naamaa vuoden ajalta eri bileistä. =D

Janilta: Hiustenlähtöä ehkäisevä lääkekuuri! xD

Jaanalta: Itse tehty maailman hienoin kaulaliina! <3

Äipältä: Korkea paistinpannu, johon kerrankin mahtuu niin paljon mättöä, että Vilsukin tulee omista kokkauksista kylläiseksi; kun olen pieni kasvuikäinen pojankloppi.

Plus miljoona korttia, onnittelulaulupuhelua ja viestiä!
Kaikille muistaneille halit! Ootte tärkeitä!

Perjantai: On The Rocks, suojat lauantain keikkaa ajatellen. Suojat lähti totaalisen lapasesta. Yllätys.

Lauantai: Synttärit. Niin paljon naurua, että vatsalihas repes. Nosturiin: Lullacry ja Turmion Kätilöt. <3. Ainakin Outisen Jukka kuuli, että oli Savitaipaleen kasvatit yleisössä. Kätilöt oli uskomattoman kova. Laulettiin. Juotiin. Oltiin pelkät kalsarit jalassa yleisössä. Jani meinattiin puukottaa. Mitäs pienistä. Keikan jälkeen Lady Mooniin. Miut ja Jani meinattiin pahoinpidellä. Minua nauratti. Tanssivat androgyynit selkeästi ärsyttävät perusjuoppoja.

Sunnuntai: Tasoittelua. Nyt pesemään meikit ja kynsilakat pois.
Mie niin tykkään ystävistäni. <3

Luin äsken jutun lappeenrantalaisesta miehestä, joka vaatii baarilta korvauksia, koska olivat juottaneet miehen liian känniin --> ukko veti sitten ketaralleen ja löi päänsä. Ihme uuvatti! =D

Mutta: Päätin haastaa kaikki baarit ympäri Suomea, jotka ovat tarjoiluillaan aiheuttaneet minulle tämän pysyvän aivovaurion, jota itse kutsun vain "sympaattisen erilaiseksi persoonallisuudeksi".

Mutta: Tarviin vähän ystien apua. Ku en muista, mis oon ollu.
Kohta uidaan seteleissä! Potti jaetaan auttajien kanssa.

Jos pitää koppakuoriaisia tarpeeksi kauan kattilassa, niistä tulee kaurapuuroa. Ja osaan matkia Sohvi-toopermannia. Öitä ötökät!

*klips*
Tuija sanoo:
tökin sua grillikepillä
Vilsu sanoo:
ja mie huuan ku delfiini
Tuija sanoo:
mut miten ne delfiinit huutaa?
Vilsu sanoo:
ne huutaa 'Saatanan särjet, pois tieltä!'
*klips*

Mietin tänään ihmisiä, jotka tuppaavat olemaan täydellisiä. Ihmisiä, joilla on tapana tuoda esille toisten huonot puolet ja ne hyvät jätetään synkkään varjoon; jos niitä nyt tohditaan edes huomata.

Se on jännä juttu, miten näillä täydellisillä ihmisillä tuppaa sitten kuitenkin olemaan muita enemmän ongelmia ja elämä menee kahtasataa tiiliseinään. Onhan se toki sinällään ymmärrettävää, koska vain itse on täydellinen ja muut enemmän tai vähemmän puutteellisia. Ja edes täydelliset ihmiset eivät voi rakentaa elämäänsä kokonaan yksin ja oman onnensa nojaan. Brutaalia, eikö?

Se on jännä juttu, miten nämä täydelliset ihmiset tuppaavat sitten lopulta jäämään yksin ilman tosiystäviä - saati mitään sen vakavampaa. Tosin täydellisten ihmisten on huomattu välillä elävän laumoissa, mutta toisen täydellisen ihmisen ystävyys on yhtä tyhjän kanssa, koska keskustelu ja palaute on tietenkin aina täydellistä - luonnollisesti. Ja ihminen ei kehity, jos ei saa peilattua, hyväksyttyä ja kehitettyä omia heikkouksiaan ystäviensä kautta. Toisaalta, eihän täydellisillä ole heikkouksia...

Se on jännä juttu, miten jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää neuvoa täydellisiä, joilla silti jostain kumman syystä menee huonosti ja jotka eivät ole valmiita tarttumaan itseään niskasta kiinni ja tekemään asioilleen jotain neuvoista huolimatta. Samalla huomasin tänään, kuinka paljon elämässäni on minulle rakkaita ja minua rakastavia ihmisiä, joille lupaan pyhittää tästä päivästä eteenpäin enemmän aikaa.

OT: Tein taas ruokaa. Maistui. Ja nostin putkimiesten arvostusta.

Mieleen tuli vielä, kun tilasin Hämeenkadun joltain nakkikopilta meille hodarit. Se oli siis pienenpieni nakkikoppi, pieni luukku oikeastaan. No mie fiksuna ja filmaattisena täräytän kuitenkin myykille, että "3 hodaria, ja me otetaan ne mukaan!" Aiheutin jonossa "pientä" hilpeyttä... Jani sanoi vielä, että "eiku sano sille et me tullaan syömään ne sinne koppiin!" x) Mutta ei se myykkikään täysillä jauhoilla leiponut, kun kysyi vielä varmuuden vuoksi "Niin, nää tuli siis mukaan?"

Ärsyttää. Ku ei voi kertoa sitä Laten vitsiä netissä, kun siihen tarvii sormia.

Sunnuntain suurimpiin mietteisiin lukeutui ajatusleikki, jos puhe tulisikin takapuolesta ja pierut suusta. Paljon enemmän naurua maailmassa. Ja sanojen syöminen vaikeutuisi.

Nyt ruoan laittoon. Rauhaa, rakkaat.

Mun ja Tampereen suhde on edelleen lämmin ja rakastavainen. Hieno kaupunki, hienoja ihmisiä. Pari satunnaista mieleenpainunutta ilmiötä:

Atigin pitsa, jonka keskellä oli pyöreä pitsaton alue. Eli reikä. Pitsassa! Reikäpitsaa. Ja sen lisäksi saman lätyn keskialueelta puuttui pitsapohja kokonaan. Mietittiin, että helpompihan sitä pohjaa on tietysti sormella pyörittää, jos siinä keskellä on reikä, mihin sen sormen tökkäsee.

Aseman Ale-pubi ja sen karaoke. x) Siellä oli laulajia, jotka näyttivät miehiltä ja kuulostivat naisilta ja päinvastoin. Sekä yksi naaraspuolinen ihmissusi (tosin sukupuolesta ei mennä takuuseen...). Onneksi meiän Santeri Suokukko lauluillaan pelasti sen, mitä pelastettavissa oli.

Nyt isi on taas aika väsy. Kaisa, Jani ja Late, mii lav juu. <3 x)
Huomenna ehkä lisää. Ehkä.

Pitäkää huolta lattiakaivoistanne. Ne on kuin sivistys; niitä ei huomaa ennen kuin ne puuttuu.

Elämä on ihanaa. Paino nousee, vaikka maha ei kasva. Ja huomenna Tampereelle! Jani, hier vii kam! \o/

Tästäpä tuli tyhjentävä.

Nii ja kuunnelkaa rokkia ja heviä. Ja Depeche Modea. Uso pois.

Bisnekset luistaa ja kuntokin on vallan mainio!

Uusi Jumbo nähty; on se iso ja kaunis. Illalla kuntoilua ja viemärin avausta. Sen lisäks, ettei se oo muutenkaan kivaa, kun hiukset lähtee päästä, niin sekin vielä, että viemäritkin menee tukkeeseen tupeista. Mutta pikkuvikoja. Voitte viedä Vilsun hiukset, muttette pilkettä silmäkulmasta ja hymykuoppia!

Tänään on ensimmäinen päivä, kun mietin tosissani, että miks ihmeessä näitä tänne kirjoitan. Ja keksin, että näitä on kiva lukea vuosien päästä... ja nää säilyy varmaan pari kuukautta max. =D Pieni oudostaminen hiipi mieleen. Puhalsin sen pois. *puuuh puhhhsllsrsrsr* (<- ko. puhallus)

Sen lisäksi mietin, että olen hieman huolissani Kaisan unimaailmasta niin kiehtova kuin se sinällään onkin... ja vielä senkin lisäksi mietin, että huolestuneisuuttani lisää, että joudun jakamaan yösijan kyseisen bileneidin kanssa ens viikonloppuna. x)

Mutta huoleni haihtuu samantien, kun mietin, että ensi viikonloppuna TaNpereelle ja siellä on kaksi kultaakin kalliimpaa ystiä, joiden kanssa ei oo koskaan tylsää! <3

Rauhaa ja rakkautta, ipanat.

Perjantai:
Tetra viiniä + mie, juihnu, asseri ja sohvi. Hotelli Vantaa. Rock rock!

Lauantai:
Rapula. Messut. Rock rock! Perustan kurssin. "Näin ihailet feminiini-ihmisten rintakehiä ja takapuolia ilman, että ne huomaavat sen". Pitää vain löytää sille vetäjä. Myö ei Jussin kanssa oikein oltais hyviä.

Sunnuntai:
Lööbausta. Kokkausta. Maha täynnä, rauhaisat ajatukset, hyvä mieli. Nyt olisi kiva olla eläin. Tai siis omistaa. Luen koirakirjaa. Ja Thomas Harrista.