Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään pää
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin Olet jokaikinen yön ääni
Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan
Kun elämä on suuttunut Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan Huoneeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut
Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa
Kiitos, kun olit totta hetken Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut
Vierelläni teet loppuretken vaikka se ois
kuvitelmaa Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään päästää