IRC-Galleria

Hän harjasi hiuksensa, pitkät, ruskeat. Jäi ajatuksiin. Sattui, kaipaus. Kaikki tuntui niin kaukaiselta, mutta kuitenkin niin selvinä mielessä. Kaikki surut, kaipaukset, ikävä ja menetys. Se ei voinut olla totta, hän ei hyväksynyt sitä. Katsoi peiliin ja näki surun pakottamat kasvot, kuin lintu, oli onni lentänyt pesästä, lähtenyt etelään, paremmille metsästys maille. Mutta tämä lintu ei tulisi takaisin, ei enää koskaan. Kyyneleet jotka nämä siniset silmät vuosivat, olivat kuin helmiä, ainutlaatuisia, jokainen yksilöllisiä. Niin kuin oli hänkin, ainutlaatuinen. Ainutlaatuisempi kuin kukaan, niin oli sanottu.

Tämän miettiminen poltti taas hänen sydämeensä reiän, kuin salama korvensi puun. Ennen kuin huomasikaan, hän oli vajonnut syvälle ajatuksiin. Ajatuksiin joita ei milloinkaan, kukaan saisi pois. Tämän kaltaista ei vain tapahtunut, ei täällä, eikä kuuluisi missään tapahtuvan. Mutta kaikki vain kävi, kävi kuin uponnut kivi, kukaan ei sitä voinut aavistaa, eikä estää. Ystävät, jotka olivat kadonneet ikuisiksi ajoiksi, niin kuin tuo lintu joka ei palaisi. Eivät hekään. Mikään ei sitä muuttanut.

Hän muisti pelon ja hätäännyksen aina, hän muisti kuinka tiedottomuus ja epätoivo oli vallanneet hänet kuin pelko. Pelkoa se oli, hätääntynyttä. Laukaukset. Uusi kyynel vierähti hänen syliinsä. Suuri kyynel, kyyneleestä näki kaipauksen. Hän laski harjan alas, ei tiennyt mitä tehdä. Nousi ylös, penkistä kuului ikävä ääni kun se viisti lattiaa. Mutta hän ei siihen kiinnittänyt huomiota. Istui sängylle ja otti nallen syliinsä, suuren, pehmeän ja hyvän tuoksuisen. Nallea katsellessa väkisinkin hymy kohosi kasvoille. Nalle, rusetti kaulassa toi toivoa elämään, se muistutti hyvistä asioista, ystävyydestä. Hän ei ikinä unohtaisi nallea, eikä sen antajaa. Nalle oli ystävä, lohdun antaja, kuin turva kuori, simpukka helmelle.

Satoi. Pisarat olivat kuin taivaan laulua, niin taidokkaita, vapaita. Sade sai kaiken elämään, kuin elämäneliksiiri. Hän rakasti sadetta, tuota kaunista, vapaata, jälkeensä jättävää. Hän oli itse kuin sade, sade ja tuuli. Molemmat arvaamattomia. Jostain kaukaa näkyi auringon pilkahdus. Lahja taivaalta. Lahja elämältä. Hänellä oli syytä elää, tuo aurinko kuvasti sitä. Hän lensi kuin lintu.