IRC-Galleria

unne Banaanien Voima sanoo:
vau :00 tosi syvällistä jewe : )))) missähä oisin ilman sua =00
Zwel sanoo:
oon oikeesti syvällinen ihminen! :o
Zwel sanoo:
oisit jo joutunu ojaan!
Tunne Banaanien Voima sanoo:
mist tiet etten oo jo ://
Zwel sanoo:
miten oisit koneel? :o
Zwel sanoo:
alitajunnan voimal
Tunne Banaanien Voima sanoo:
no ööö ei? menin naapuriin : )))
Tunne Banaanien Voima sanoo:
tai siis
Tunne Banaanien Voima sanoo:
mihin naapuriin
Zwel sanoo:
naapuri pensaasee? :o
Tunne Banaanien Voima sanoo:
asun ojassa
Tunne Banaanien Voima sanoo:
joo

jenni: jewel on pillu kengäs :o

Selitän huitoen ja efektiääniä käyttäen. ;) <- kuinni kaikki valittaa siit ku liikehdin ain käsil!

Zwel sanoo:
ehkä jonku 1+1 =11! ja jag heter jewel!
ropsu sanoo:
;Djoo en mäkään=D
Zwel sanoo:
en muut!
ropsu sanoo:
=Deihä 1+1
ropsu sanoo:
oo yhtäätoista?
ropsu sanoo:
eiks se oo kaks?:o

vittuku meiän mummo söi meiän koiran ja rupensa

KAIKKI ON HIMMEIT LISSUI LOOOOL

lissu ropa haniraxupööqqlt, love u<3

kuinni haastan riitaa kaikkien kaa? :o

Hän harjasi hiuksensa, pitkät, ruskeat. Jäi ajatuksiin. Sattui, kaipaus. Kaikki tuntui niin kaukaiselta, mutta kuitenkin niin selvinä mielessä. Kaikki surut, kaipaukset, ikävä ja menetys. Se ei voinut olla totta, hän ei hyväksynyt sitä. Katsoi peiliin ja näki surun pakottamat kasvot, kuin lintu, oli onni lentänyt pesästä, lähtenyt etelään, paremmille metsästys maille. Mutta tämä lintu ei tulisi takaisin, ei enää koskaan. Kyyneleet jotka nämä siniset silmät vuosivat, olivat kuin helmiä, ainutlaatuisia, jokainen yksilöllisiä. Niin kuin oli hänkin, ainutlaatuinen. Ainutlaatuisempi kuin kukaan, niin oli sanottu.

Tämän miettiminen poltti taas hänen sydämeensä reiän, kuin salama korvensi puun. Ennen kuin huomasikaan, hän oli vajonnut syvälle ajatuksiin. Ajatuksiin joita ei milloinkaan, kukaan saisi pois. Tämän kaltaista ei vain tapahtunut, ei täällä, eikä kuuluisi missään tapahtuvan. Mutta kaikki vain kävi, kävi kuin uponnut kivi, kukaan ei sitä voinut aavistaa, eikä estää. Ystävät, jotka olivat kadonneet ikuisiksi ajoiksi, niin kuin tuo lintu joka ei palaisi. Eivät hekään. Mikään ei sitä muuttanut.

Hän muisti pelon ja hätäännyksen aina, hän muisti kuinka tiedottomuus ja epätoivo oli vallanneet hänet kuin pelko. Pelkoa se oli, hätääntynyttä. Laukaukset. Uusi kyynel vierähti hänen syliinsä. Suuri kyynel, kyyneleestä näki kaipauksen. Hän laski harjan alas, ei tiennyt mitä tehdä. Nousi ylös, penkistä kuului ikävä ääni kun se viisti lattiaa. Mutta hän ei siihen kiinnittänyt huomiota. Istui sängylle ja otti nallen syliinsä, suuren, pehmeän ja hyvän tuoksuisen. Nallea katsellessa väkisinkin hymy kohosi kasvoille. Nalle, rusetti kaulassa toi toivoa elämään, se muistutti hyvistä asioista, ystävyydestä. Hän ei ikinä unohtaisi nallea, eikä sen antajaa. Nalle oli ystävä, lohdun antaja, kuin turva kuori, simpukka helmelle.

Satoi. Pisarat olivat kuin taivaan laulua, niin taidokkaita, vapaita. Sade sai kaiken elämään, kuin elämäneliksiiri. Hän rakasti sadetta, tuota kaunista, vapaata, jälkeensä jättävää. Hän oli itse kuin sade, sade ja tuuli. Molemmat arvaamattomia. Jostain kaukaa näkyi auringon pilkahdus. Lahja taivaalta. Lahja elämältä. Hänellä oli syytä elää, tuo aurinko kuvasti sitä. Hän lensi kuin lintu.

JOS TARVIIT MUO, OON AINA KONEEL AUTTAMAS SUO <3

tunnus lause vois olla: "oli hätä sitten pieni tai suuri, jewe apuusi kiitää kuin salamanvauhdillakulkeva nuoli!"

HAJOSIN ITTELLENI