Nyt se päivä sitten koitti. Kamalin päivä aikoihin. Itse asiassa varmaan toiseksi kamalin ikinä. En tiedä miten selviän, sillä huonolta näyttää... Tuntuu niin tyhjältä ja turhalta, enkä vieläkään asiaa ymmärrä täysin... Vaikka eiköhän tuokin äkkiä selkene yhden yksin nukutun yön jälkeen.
Elämä ilman rakasta on kamalaa <3 Elämä puolikkaalla sydämellä on kamalaa <3 Ja niin kauan joudun odottaan, että nään sut taas... Ikävä on suunnaton.
<3