Tänään kun heräsin, niin ei voinu olla tulematta hyvälle tuulelle, aurinko paistoi niin taivaan täydeltä. Joten innostuin jopa heti aamusta lenkkeilemään koirien kanssa, mikä siis on niin harvinaista hupia ettei tosikaan, en yleensä oo kovinkaan aamu ihminen.
Heti alku matkasta tuli joku mies vastaan kysellen josko olisin hänen koiraa nähnyt kun oli karannut.. Lupasin pitää silmät auki.
Opeteltiin kävelemään autotien viertä, tuossa vanhalla nurmeksentiellä kun ei jalankulkiolle ole mitään väylää. Ja jopa Ria älysi että pitää kävellä pientareen puolella ja mamman vieressä vetämättä.
Sit käännyttiin takasin lehmoon päin ja pysähdyttiin tupakin verran tuohon kiskan pihaan auringosta nauttimaan, ja sit takasin kotiin.
Tuossa kotimatkalla se mies tuli uudelleen vastaan kysellen olisinko jo nähnyt koiraansa, mutta lupasin edelleen pitää silmät auki...
Menihän tuossa puoltoista tuntia :) Mitähän muuta sitä tänään tekisi..