Kahden viikon tauon jälkeen taas jälkeilemään Ripsulan kanssa.
Sanoin että kilometrin jälki pitää olla, mutta jäljen tekijä sai vaan reilun 500m tehtyä.. Tosin ihan hyvä, sillä noin kauheessa maastossa ei ikinä ollakaan oltu :/
Alku oli ihan kivaa kangasmaastoa, mutta sitten semmosta kuivaa tiheää kuusikkoa. Mie oikeesti ryömin silmät kiinni liinassa kiinni minne koira vaan kuljetti, muutama silmätökkäys tuli oksista, ja käsivarret naarmuilla.. Kuusikosta sitten kauheelle pellolle. Pitkää paksua heinää, kauheita karahkoja ansoina heinikossa ja sit kauheita monttuja siellä täällä. Tosi riskiä mennä ylipäätään siellä... Ja loppu metrit sitten "normaalissa" metsässä. Huh että hiki lensi...
Ria kadotti jäljen varmaan kolme kertaa, mutta hyvin etsi omatoimisesti uudelleen. Yhdessä kohtaa oli jäljen kadottua oikaissut jonkun kohdan yli ja sinne jäi yksi keppi, mutta 5 kaiken kaikkiaan löytyi, ja mie oon niin tyytyväinen. Oli nimittäin koira aivan rättiväsynyt kun valjan irrotin, eikä ihme tommosen rääkin jäljiltä :D
Vähän aikaa huilia, ja sit otettiin vielä esineruutua. Ohjaajan kehotuksesta kokeilin ensin pimeänä lähettää, ja lähtikin, mutta kun ei esine osunut nenään, niin sitten ei lähtenyt enää. Näytettiin yhden esineen vienti. Vein koiran hetkeksi pois ja sit toin takasin, ja lähetys oli jo eritoista. Ja sieltähän se eka löytyikin. Toisen otin heti perään, ja löytyi toinenkin :)
Huh, olipahan treeni :)