Kuinkas muutenkaan... Täällä taas valvon ja odotan unta. Tosin en vielä oo edes kunnolla sitä odottanut, koska tiiän, etten saa sitä kuitenkaan. Aika turhauttavaa. Kuuntelen sitten Sonatan The Gun -kappaleen puhki ja jokusen kerran Dream Thievesin ja Fade to Blackin.
Että sellainen päivä oli sitten tänään, tai no eilen. Jotain huonoa, mutta oli sentään hyvääkin. Voisko unohtamisen tehdä helpommaksi? Mikä nopeuttais ja auttais? Jotkut asiat taas unohtaa helposti ja joskus liiankin helposti. Tänään muistin, kuinka mulla Kauppaniskassa oli kellokortti ja se oli ihan huippua :) Tällaiset asiat unohtuu kyllä, mutta toisaalta ne ei kovin merkityksellisiä olekaan, et toisaalta ihan sama.
Ehkä olis aika pistää pää tyynyyn ja odottaa vaan unta. Kalatkin on vielä hereillä. Maanantaina oli Valkeakosken Sanomissa maailman loistavin B. Virtanen -sarjakuva. Siinä se makas sängyssä ja mietti, kun ei tule uni, et pitäis varmaan laskea lampaita. Sitten se rupes miettiin, et lampaita, lampaita... Hmm... Miksi ei lammaksia? Vikassa kuvassa oli, et "Siinä meni viimeisetkin unet" tai jotain vastaavaa. *reps* Vähän sama fiilis nyt. Tosin ei oo lampaat tai lammakset mielessä... Kyllä siellä joku muu on...